Otsikon sitaatti on vastaus “Miten käyttämäsi luontaishoidot tai terveystuotteet ovat auttaneet sinua?” -kysymykseen, joka esitettiin täydentäviä hoitoja (=luontaishoitoja) käyttäville suunnatussa kyselyssä.
Tutkimuksen mukaan luontaishoitojen käyttäjien näkemykset ovat myönteisempiä kuin julkisessa keskustelussa pinnalla olleet kielteissävyiset ja haittoja korostavat kannanotot vaihtoehtohoidoista. Tulokset valaisevat luontaishoitojen käyttäjien näkökulmia hoitoja koskeviin yhteiskunnallisiin kiistoihin ja lisäävät terveyskulttuurisen erilaisuuden ymmärtämistä.
Kyselyn toteuttivat luontaishoitoalan järjestöt oikeusminiteriön demokratiapalveluja tukevalla Otakantaa.fi-sivustolla loppuvuonna 2021.
Äskettäin Erore-lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa Pauliina Aarva, Tiina Väänänen ja Tiia-Tuulia Kankkunen kuvaavat, miten kyselyyn vastaajat perustelivat luontaishoidoista saamaansa apua. Seuraavassa esittelen artikkelin ydinkohdat. Tutkimusaineisto koostuu 5366 henkilön kirjoittamasta vastauksesta luontaishoitokyselyyn. Suurin osa kirjoituksista oli lyhyitä, parin sanan vastauksia, mutta mukana oli paljon myös pitempiä kertomuksia. Ks. tarkemmin artikkelista.
Mitä apua hoidoista?
Kolme selkeimmin tutkimusaineistosta erottuvaa perustelutyyppiä luontaishoitojen käytölle ja niistä avun saannille olivat koettu hyödyllisyys, hoitojen kokonaisvaltainen lähestymistapa ja tyytymättömyys tavanomaiseen terveydenhuollon tarjoamaan hoitoon.
Neljäs merkittävä perustelujen tyyppi, itseohjautuvuus tarkoittaa käsitystä omista mahdollisuuksista hallita terveyteen vaikuttavia tapahtumia.
”En niitä käyttäisi jos niistä ei olisi hyötyä”
Koettujen hyötyjen ryhmässä jonkin fyysisen vaivan ja sen lievittymisen mainitsi valtaosa ja psyykkisten ongelmien helpottumisen noin neljännes kirjoituksista. Kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja koetusta tyytymättömyydestä vakiintuneeseen lääketieteelliseen hoitoon puhuttiin useissa sadoissa vastauksissa.
Helpotus fyysisiin vaivoihin merkitsi vastaajille kivun lievitystä, olotilan kohenemista, ja sairauksien ehkäisyä, jotka esitettiin hyötyinä ja perusteluina niin avun saannille kuin hoitojen käytölle ylipäänsä.
Fyysiset ongelmat, joihin kirjoittajat olivat apua saaneet, oli laaja kirjo vaivoja, jotka olivat useissa tapauksissa vaivanneet käyttäjää jo pitkään. Tällaisina mainittiin iho-ongelmat, tuki- ja liikuntaelinten kivut, allergiat, ruoansulatuselimistön vaivat ja päänsäryt. Näihin sekä lisäksi muun muassa hermo- ja pinnetiloihin, flunssiin ja tulehdussairauksiin sekä heikoksi koettuun vastustuskykyyn kerrottiin saadun apua. Suurimmassa osassa vastauksista raportoitiin hyvin lyhyesti, luettelonomaisesti yksi tai useampi hoitomuoto tai vaiva:
”Jäsenkorjaus, jooga, refleksologia, hermoratahieronta auttaneet erilaisiin lihaksiston, ja nivelten vaivoihin.”
Yleinen vastaustapa oli myös kuvata useampi hoitomuoto ja niiden vaikutuksia eri vaivoihin eri tilanteissa, kuten tässä sitaatissa:
”Homeopatia on auttanut niin akuutteihin, että kroonisiin vaivoihin mm. närästys, korvatulehdus, flunssat, masennus, ihottumat jne. Vyöhyketerapia on avannut jumeja, rentouttanut, vienyt kolotuksia jne. Vauvalla auttoi homeopatia ja vyöhyketerapia vatsavaivoihin, jatkuviin korvatulehduksiin jne. Kalevalainen jäsenkorjaus on avannut pahoja jumeja, ja auttanut kroppaa asettumaan normi asentoihin. Hermoratahieronta auttoi mm. silmien hermohäiriöön.”
Psyykkistä apua, kuten masennuksen oireiden ja muiden mielialaongelmien helpottumista kuvattiin monisanaisemmin. Kirjoitusten mukaan hoidot lievittivät stressiä, rentouttivat, helpottivat uniongelmia ja paransivat työ- ja toimintakykyä. Ne antoivat keinoja pelkojen ja ahdistusten kohtaamisessa, itsetuntemuksen vahvistamisessa ja tunteiden käsittelyssä. Esimerkkejä hoitomuodoista, jotka ovat auttaneet psyykkisen tasapainon löytämisessä olivat muun muassa jooga, meditaatio, vyöhyketerapia ja energiahoidot.
Elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantumista koskevassa kerronnassa toistuivat puhe terveellisistä elintavoista, itsehoidon tärkeydestä sekä elämäntapojen tai koko elämän muuttumisesta:
”Elämänlaatuni on parantunut paljon. En ole juuri koskaan kipeä tai syö lääkkeitä. Suurimman osan vaivoista pystyn hoitaa luontaishoidoilla, homeopatialla, terveystuotteita tai itsehoidolla muuten. Kokonaisuudessaan koen, että olen muuttunut ihmisenä täysin luontaishoitojen ja oman vastuun ottamisella terveydestä myötä. Muutosta on tapahtunut monilla eri tasoilla, fyysisellä, psyykkiseltä, tunnetasolla, mentaalisella ja energiatasolla. En edes osaa oikein kuvailla sitä.”
Kokonaisvaltainen lähestymistapa
Toinen merkittävä hoitojen käytön ja niiden hyödyllisyyden perustelu ja kerronnan teema aineistossa on luontaishoidoista saadun avun kuvaaminen ”kokonaisvaltaiseksi” tai ”tasapainottavaksi”. Näillä viitattiin sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen, johon liittyi myös puhetta saadusta tai toivotusta hoidon luonteesta:
”En ole saanut lääkäreiltä apua kipuihini/vaivoihini, joten olen hakeutunut luontaishoitoihin. Lääkärit eivät katso ihmisen kokonaisuutta vaan vaivaa. Luontaishoidoissa hoidetaan koko ihmistä.”
Kokonaisvaltaisuuden käsitettä on tutkimuskirjallisuudessa kritisoitu siitä, että se olettaa liian yksinkertaisesti, että lääketieteelliset hoidot eivät muka voisi olla kokonaisvaltaisia, mutta täydentävät hoidot (=luontaishoidot) olisivat. Kuitenkaan erimerkiksi ravintolisät eivät edes periaatteessa ole kokonaisvaltaisia; nehän ovat yksittäisiä tuotteita. Usein tosin vitamiineja, hivenaineita ja rohdoksia käytetään luontaishoitajien tarjoamien hoitojen yhteydessä.
Toisaalta, jos luontaishoitojen käyttäjä, kuten tässä tutkimuksessa osoitettiin, itse kuvaa omaa hoitokokemustaan kokonaisvaltaiseksi, kuvausta on pidettävä totena juuri tämän ihmisen elämässä, riippumatta käsitteen monitulkintaisuudesta. Sitä on pidettävä myös merkittävänä, jos ihminen itse antaa sille paljon painoa.
”Terveydenhuollossa sanottiin, että soita vuoden päästä uudestaan”
Kolmas perustelu luontaishoitojen käytölle ja niistä avun saannille oli tyytymättömyys siihen, että terveydenhuolto ei kirjoittajien kertoman mukaan ollut tuonut helpotusta oireeseen, vaivaan tai ongelmaan:
”Kun länsimainen lääketiede on nostanut kätensä pystyyn, että emme osaa sinua auttaa, olen saanut apua näistä vaihtoehtoisista hoitomuodoista…Päässyt eroon lääkkeistä.”
Kertomukset terveydenhuollon aiheuttamista kielteisistä kokemuksista korostivat pettymystä ja turhautumista terveydenhuollon ammattilaisen, useimmiten lääkärin tarjoamiin hoitoihin. Pettymyspuheesta välittyi se, että kirjoittajien elämää oli saattanut hallita jopa vuosia kestänyt sairauskierre, johon terveydenhuollon tarjoamat hoidot oli koettu tehottomiksi tai hoitoa vastaajan vaivaan ei ylipäänsä ollut tarjolla.
Pettymyksen kääntöpuolena aineistossa tuotiin esiin myös integraation näkökulma, jolla viitattiin siihen, että luontaishoitoja käytettiin rinnakkain länsimaiseen lääketieteeseen perustuvien hoitomuotojen kanssa. Useimmin toistuva kerronnan teema oli luontaishoitojen käyttäminen länsimaisen lääketieteen ”rinnalla”, ”tukena” tai ”täydentämässä” sitä. Tällaisissa vastauksissa hoitoja kerrottiin käytettävän yhdessä samaan vaivaan täydentämään länsimaalaisen lääketieteen hoitoja, kuten apuna jaksamaan rankkoja hoitoja ja lääkityksiä tai toipumiseen leikkauksista.
”…Syöpähoitojen aikana koin erityisen tärkeäksi juuri energiahoidot. Jaksoin paremmin käydä sytostaatti- ja sädehoidoissa, kun sain vahvistusta henkiseen jaksamiseen. Nämä hoidot eivät todellakaan poissulje toisiaan, vaan hienosti TÄYDENTÄVÄT toisiaan.”
”Lääketiede ja kirurgit pelastivat henkeni mutta toipumisessa olen saanut paljon apua näistä luontaishoidoista sekä lisäravinteista.”
”Itse tiedän parhaiten, miten kehoni toimii”
Neljäs merkittävä tapa perustella hoidoista saatua apua on itseohjautuvuus. Tämän teeman yhteydessä painottui pyrkimys aktiiviseen ja vastuulliseen oman tai läheisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Myös oman toiminnan merkityksellisyys, henkinen kasvu ja isot elämänmuutokset tulivat esiin avun saannin kuvauksissa. Muutos tarkoitti kirjoitusten mukaan usein vastuun ottamista omasta tilanteesta, josta seurasi muutos suhtautumisessa itseen, terveyteen, käyttäytymiseen ja koko elämään. Myönteiset muutokset esitettiin aineistossa usein perusteluiksi hoidoista saaduille hyödyille: :
”Elämäni on muuttunut kokonaan. Aiemmin olin stressaantunut ja riippuvainen viinistä, sokerista ja höttöhiilareista.”
”Oloni on pirteämpi ja vastustuskykyni parempi. Itsetuntoni on noussut ja olen kehittynyt ihmisenä. Olen päässyt eroon fyysisistä vaivoistani ja yhteyteen korkeimman voiman kanssa. Olen muuttanut täysin elämäni suuntaa, mm. työpaikkaa. Olen hyväksyvämpi ja rakastavampi ihminen.”
Negatiiviset kokemukset: ”Huuhaa ei auta”
Marginaalinen, mutta merkittävä ryhmä ovat kertomukset negatiivisista kokemuksista luontaishoitojen ja terveystuotteiden käytöstä. Kysely on pääasiassa tavoittanut luontaishoitoihin myönteisesti suhtautuvat ihmiset, jonka vuoksi on erityisen tärkeää ottaa tarkasteltavaksi myös vastaajien enemmistöstä poikkeavien kirjoittajien äänet. Niitä aineistossa oli 48 kappaletta. Luontaishoitoja kuvataan näissä vastauksissa ”huuhaaksi”, ”hölynpölyksi”, ”humpuukiksi ja ”tyhmien hyväuskoisten vedätykseksi”.
”Luontaishoidot eivät ole auttaneet eivätkä todennäköisesti autakkaan mihinkään, täyttä hölynpölyä ja tyhmien hyväuskoisten vedätystä. Terveystuotteista käytän c ja d vitamiineja talvisin.”
Luontaishoitokulttuuri – vallitsevan terveyskulttuurin marginaalia
Luontaishoitokulttuurissa arvostetaan parantamisen koettua arkivaikuttavuutta. Arjessa näkyviä ja tuntuvia hyviä vaikutuksia pidetään luontaishoitoja käyttävien keskuudessa selitysvoimaisina perusteluina hoidoista saadulle avulle ja niiden käytölle. Hoidoista on tämän mukaan omiin kokemuksiin nojaava arkinäyttöä. Tämä selittää ainakin osittain sitä, että luontaishoitokulttuurin piirissä terveydenhuoltoon kohdistuva kritiikki ei kyseenalaista tiedettä tai asiantuntijatietoa, vaan se kohdistuu tarjotun hoidon koettuun tehottomuuteen.
Käyttäjien perustelut luontaishoidoista saadusta avusta ja käytön syistä kertovat terveyskulttuurimme monimuotoisuudesta. Vaikka kiistellyt hoitomuodot sijoittuvat virallisen terveydenhuollon ja vallitsevan terveyskulttuurin marginaaliin, niillä on yhden kansalaisryhmän elämässä, luontaishoitokulttuurissa, selkeä paikka vakiintuneen terveyden edistämisen ja sairauksien hoidon risteyskohdassa.
Lähde
Aarva P, Väänänen T, Kankkunen T-M. ”Elämäni on muuttunut kokonaan”. Tutkimus perusteluista luontaishoitojen käytölle ja niistä saadulle avulle. Elore 2022; 29 (2): 103-128. https://doi.org/10.30666/elore.120898
Alkuperäinen julkaisu 2.1.2023 ”Elämäni on muuttunut kokonaan” – Liinanblogi