Tarve lääketieteelle lienee osaltaan syntynyt siksi, että ihmislaji aikoinaan vaelsi ja levittäytyi asumaan myös pohjoisille leveyspiireille ja alkoi tämän maantieteellisen siirtymän vuoksi oireilla eri tavoin.
Tämä mahtipontinen ajatus on kajahtanut mieleeni, kun ryhdyin harrastamaan D-vitamiiniin liittyvää kirjallisuutta ja tieteellistä näyttöä. Viime vuosien pyörteissä kiinnostuin nimittäin kysymyksestä, miten ihminen voi parantaa oma-aloitteisesti immuunipuolustustaan. D-vitamiini on selvitystyössä noussut aika lailla keskeiseen asemaan. Olen saanut todeta, miten lukuisat aiheeseen perehtyneet asiantuntijat ovat minut vakuuttaneet loogisesti perustellen: D-vitamiini-kysymys saattaa olla jopa tärkein yksittäinen seikka väestön kokonaisterveydentilan edistämisen tiellä. Mitä enemmän aihetta ryhtyy tutkimaan, sitä mielenkiintoisemmaksi se levittäytyy ja nivoutuu osaksi ihmisen eloa telluksella.
Ihmislajin evolutiivisten paineiden tuottama elinpiirin laajentuminen Afrikan ”alkukodin” lämmöstä vähäisemmän auringonsaannin alueille on ajoitettu tapahtuneeksi noin 60000 vuotta sitten. Muutto maapallon napoja kohti johti ihmisen ihonvärin asteittaiseen vaalentumiseen, joka voidaan loogisesti jopa selittää nimenomaan D-vitamiinin saannin turvaamisella. Tämä hormonin kaltainen aine näyttäytyy siis terveyden ja ihmisen lajinkehityksen kannalta niin keskeisenä, että siitä tuli evolutiivinen valintaetu! Mitä pohjoisemmaksi ihmiset vaelsivat, sitä vaaleammaksi iho muuttui evolutiivisten ”voimien” seurauksena. Esimerkiksi Euroopan alueelle muuttaneille vaaleampi iho takasi kyvyn tuottaa tehokkaammin D-vitamiinia, koska arvokasta aurinkoa oli paljon vähemmän saatavilla kuin alkuperäisillä asuinsijoilla.
On olemassa, sekä loogisen päättelyn tuloksena että empiirisen tieteen välityksellä, monipuolista ja runsasta näyttöä niistä vaikutuksista, joita D-vitamiinilla ihmisen kokonaisterveyteen on. Tavallaan tätä näkemystä jopa alleviivaa se erityinen vastavaikutus, jossa D-vitamiinin merkitystä on pyritty aktiivisesti alentamaan, jopa varoittelemalla ja pelottelemalla lääkäreiden suulla sen vaaroista. On kuitenkin tutkimuksin osoitettu, ettei pitkäaikaisellakaan reilulla D-vitamiinilisällä vaaraa käytännössä ole. (McCullough, & 2019) Sinänsä olen kovin pettynyt siihen, kuinka paljon terveysviestintä sisältää tänä päivänä pelottelua ja syyllistämistä. Ja kuinka epäeettinen strategia tämä on. Mutta, tämä aihepiiri olisi toisen kokonaisen blogin aihe. Joka tapauksessa D-vitamiini herättää isoja tunteita. Sillä on ollut itselleni voima jäsentää lääketiedettä paitsi terveyden edistämisen kannalta myös antropologisena toimintana, ja toisaalta sen kehityksestä ja kehityksen esteistä. Aihepiiri suorastaan houkuttelee ymmärtämään paremmin, mistä varsinaisesti on kyse? Aarrearkun kulmia on pilkottanut maankamarassa useita eri puolilla ja motivaatio on vain kasvanut ylös kaivuun edistyessä. Tarve on löytää kokonaisnäkemystä, joka nimenomaiselta tieteenalalta valtaosin puuttuu.
Jos ajatellaan evoluution mittakaavoja, niin vain noin 3% siitä ajasta kun ihmislaji on kulkenut pystyasennossa on hän asunut pohjoisilla leveysasteilla. Tässä ajassa ei luultavastikaan riittäviä evolutiivisia kehitysloikkia ole ehtinyt muodostua, jotta geneettinen sopeutuminen pohjoisen pitkiin pimeisiin oloihin olisi riittävää. Kyseessä on siten yksi genomiviiveen (engl. genome lag) ilmenemismuoto.
Paljon myöhemmin, ei enää esihistoriallisena, vaan historiallisena aikana tapahtui sitten toinen ratkaiseva kehityskaaren käänne ihmislajin D-vitamiinisuhteessa. Ihmisen ympäristö muuttui länsimaissa. Teollinen vallankumous 1700-1800 lukujen vaihteessa sai ihmiset keskipäivällä sisätiloihin, töihin tehtaisiin ja sitemmin toimistoihin. Kaupungistuminen tarkoitti samalla, ettei enää ulkotöitä, vaan tuli luultavasti muodikkaaksi päästä auringolta suojaan. Siisteihin sisätöihin, josta tuli uusi haviteltava asema yhteiskunnassa, statussymboli.
Spekuloidaan mutkia suoristellen: lääketeollisuuden elinkeino perustuu ihmislajin muuttoon pohjoisille vyöhykkeille. Koska silloin syntyi perustat lukemattomille niin sanotuille ”kroonisille sairauksille”, jotka näyttävät hämmentävällä tavoin liittyvän D-vitamiinin puutokseen ja siis auringonvalon niukkuuteen, joka on yhteinen nimittäjä. Emeritusprofessorit, jotka edustavat ehkä riippumatonta tieteellistä eliittiä, kertovat joskus uransa jälkeen totuuksia. Niinpä anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaa on todennut, että käytännössä kaikki krooniset sairaudet ovat yhdistettävissä D-vitamiinin puutteeseen, toisin sanoen aurinkokylpyjen vajaukseen.
Mahdollisesti ratkaisu länsimaisen ihmisen kroonisiin sairauksiin voisi olla halpa. Tällainen ratkaisu on kuitenkin suorastaan vaarallinen lääketeollisuudelle, koska kroonisten sairauksien hoitona on nykyisiin totuttu käyttämään elinikäisiä lääkityksiä. Siis kolesteroli-lääkityksiä, diabetekseen ja verenpaineeseen vaikuttavia lääkityksiä, joista on tullut tavallaan normi. Kaikkihan niitä syövät! Yksinkertaisesti sanottuna, metaboliseen oireyhtymään vaikuttavia lääkityksiä. D-vitamiinin seerumipitoisuus on käänteisessä suhteessa metabolisen syndrooman riskiin. Mitä paremmat D-vitamiinipitoisuudet verikokein mitattuna, sitä vähemmän verenpainetta, kohonneita kolesteroliarvoja ja sokeriarvoja. (Martini, 2006; Shaojing, 2021) Samaan ilmiökokonaisuuteen viitaten puhutaan nykyisin myös matala-asteisesta tulehduksesta tai insuliiniresistenssistä, jotka toimivat yhdistävänä juurisyynä monille sairauksille. (Kwame, 2010; Awad, & 2011) Voidaan suhtautua ymmärryksellä: tämän vuoksi loogisesti lääketeollisuudesta on tullut ”allerginen” D-vitamiinille ja auringolle.
Suomalainen D-vitamiini – Arvo Ylpön projekti
Arvo Ylppö toi suomalaisten onneksi D-vitamiinin 1926 Saksasta opintojensa tuliaisena. Ylpön suositus oli kaikille pienille lapsille peräti 100 mikrogrammaa vuorokaudessa! Duodecim-lehden artikkelissa esitetyn arvion mukaan on osittain epäselvää, miksi D-vitamiinin saantisuosituksia on sittemmin asteittain alennettu, siis nykyisin jopa kymmenesosaan Ylpön ajoista. Mitään tieteellistä pätevää syytä tähän laskevaan trendiin ei ole osoitettavissa. (Mäkitie, 2011) Mikä mielenkiintoista, nämä Ylpön ohjeet tuottavat osapuilleen juuri vastaavan seerumipitoisuuden kuin se, mikä niillä päiväntasaajalla asuvilla ihmisillä on mitattu, jotka edelleen elävät metsästäjä-keräilijä tyyppistä ulkoilmaelämää. Mitään haittavaikutuksia näillä Ylpön suosituksilla ei ole tuona aikana 1926-1964 käsittääkseni ole ollut osoitettavissa. Luultavasti olisimme saaneet niistä kuulla, toistuvasti, jos sellaisia olisi ilmennyt. Vuonna 1964 suositus lapsille laskettiin 50 mikrogrammaan. Lasten D-vitamiinin suosituksen yläraja on tänä päivänä 25mikrog/vrk mitä ei saisi ylittää, ettei tule haittavaikutuksia!? Hetkinen, millainen väestötason reaalimaailman koe tulikaan tehtyä: 40 vuoden ajan käytettiin nykysuositukseen nähden vähintään nelinkertaisia (!) annoksia lapsille, hyvällä menestyksellä, ilman raportoituja ongelmia.
Mitä kaikkia hyötyjä näistä Ylpön Saksan tuliaisista on voinut seurata? Ainakin on sangen selvää, että riisitauti saatiin tällä toimenpiteellä Suomesta tyystin eliminoitua. D-vitamiinin välttämätön merkitys luustoterveydelle on ollut jo pitkään tiedossa. Mutta kun nyt on käynyt ilmeiseksi, että D-vitamiinilla on tämän ns. klassisen vaikutuksen lisäksi lukemattomia muitakin ”tehtäviä” elimistössä! Mutta, näiden vaikutusten saavuttamiseksi tarvitaan selvästi korkeampia pitoisuuksia, joilla mm. optimoida omaa immuunipuolustustaan. Ja esimerkiksi estää autoimmuunisairauksien ja syöpien syntyä!
Usein hämmästellään sitä, että aiemmin ”vanhalla kansalla” ei ollut käytännössä lainkaan allergioita. Voisiko se myös liittyä D-vitamiiniin? Tällaiset ”nykyongelmat” olivat 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä, suomalaisten lasten D-vitamiinin ”kultakautena”, käytännössä jopa tuntemattomia. Allergioiden syyksi on ehdotettu saasteita ja ravinnon lisäaineita, kenties prosessoitua ruokaa. Mutta entä D-vitamiini? Sen voidaan nimittäin osoittaa olevan keskeisessä roolissa ihmisen immuunipuolustuksen kehittymisessä. Voisiko allergioiden puuttuminen myös loogisesti liittää tähän Ylpön rantauttamaan D-vitaminointiin, jolla kompensoitiin pohjoista sijaintiamme. Silloin ensimmäisen kahden elinvuoden aikana kaikki kansalaiset saivat tehokkaan vitamiinikyllästyksen, heti kärkeen. Tällä on saattanut olla ratkaiseva vaikutuksensa ihmisen puolustusjärjestelmien fysiologiaan ja kehitykseen? Onko niin, että myös pysyvät (krooniset) ”perussairaudet” ja ns. elintasosairaudet ovat sen jälkeen lähteneet nousuun. Mielenkiintoista olisi tutkimus näistä menneistä kansanterveydellisistä trendeistä, mutta niin ei tapahdu. Jostakin syystä. Historia niin helposti markkinavetoisessa nykyvauhdissa unohtuu. Lääketieteen yksi leimallinen piirre on historiattomuus.
Fysiologis-geneettisesti olemme edelleen hyvin pitkälle metsästäjä-keräilijöitä. Luontosuhteemme on suhteessa genomiimme suorastaan kadonnut. Lajimme toimintaympäristö on perusteellisesti muuttunut urbanisoitumisen ja digiajan myötä. Meidät on kuitenkin edelleen ”valmistettu” viettämään päivät ulkoilmassa, kuten ”alkukodissa” aikoinaan Afrikassa. Auringon laajat positiiviset terveysvaikutukset ovat hukkuneet viime vuosina pelotteluun, joka perustuu, jälleen yhteen sairauteen, melanoomaan. Sen sijaan sitä, että ”sataan” muuhun sairauteen auringolla on osoitettavissa merkittäviä positiivisia vaikutuksia, erityisesti niin sanottuihin elintasosairauksiin. Johtuvatko ne länsimaisella ihmisellä oleellisesti liian vähäisestä altistumisesta auringolle ja ulkoilmalle? On tarpeen kunnioittaa historiallista tietoa ja evolutiivista perintöä, eli näyttöä, siitä millaisia biologisesti olemme. Tämä historiallinen kehityskulku puhuttelee ja muodostaa laajan selkänojan käsitykselle D-vitamiinin poikkeuksellisen oleellisesta roolista ihmisorganismin kokonaisterveydelle.
Aurinkovitamiini
On todettava, kuten Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi aikoinaan: maantieteelle emme mitään voi. Mitä suosittu selitys ”kevätväsymys” varsinaisesti on? Mikä infektioiden jokavuotisen kausivaihtelun selittää?
Suomi on, Islannin ohella, jopa kaikkein pohjoisin valtio, aurinko siten lämmittää meitä hyvin loivassa tulokulmassa. D-vitamiini saadaan Suomessa vain keskikesällä luomuna n. 80-90% auringosta ja vain pieni osa ruuasta. Näin siitä huolimatta, että joihinkin ruokiin on teollisesti lisätty jonkin verran D-vitamiinia. Mutta aurinkosaanti on mahdollista vain kesäkuukausina ja vain keskipäivällä. Ehkä vain kolmen kuukauden aikana vuodessa paistaa aurinko pohjoisilla leveyspiireillä riittävän korkealta, että merkittäviä määriä D-vitamiinia iholla syntyisi. Silloin tätä arvoainetta voidaan ”tankata” elimistöön ja rasvakudokseen, jossakin määrin. Nyrkkisääntö on se, että jos ihmisen varjo on häntä itseään lyhyempi, vasta silloin käynnistyy D-vitamiinituotanto iholla. Toisin sanoen, päivittäinen ulkoilu, varsinkin kesäisin aurinkoisina päivinä ja vähissä vaatteissa, on ihmisen kokonaisterveyden kannalta hämmästyttävän oleellinen seikka. Yksinkertaista, tehokasta, turvallista ja halpaa. Kevääseen tultaessa nämä D-vitamiinivarastot on kuitenkin pitkälti käytetty ja silloin voi tulla väsymys, joka selittyy myös melatoniinilla, josta hieman tuonnempana lisää. Vasta toukokuussa voidaan auringosta jälleen tankata lisää.
Onko auringonvalon merkitystä ihmisen terveydelle nostettu riittävästi esille? Vai onko kansalaisten mieleen teroitettu lähinnä muistuma auringonvalon vaaroista?
Siisteistä sisätöistä pitää todentotta siirtyä keväällä vähin sopivin erin aurinkokylpyihin, koska elintapojen ja leveysasteidemme vuoksi emme ole riittävän rutinoituneita auringonottajia. Yksilöllistä toki tämäkin. Järki sanoo, että auringonvalon ei pidä antaa polttaa ihoa, jolloin syntyy haitallisia vaikutuksia (karsinogeenejä). Nyt kannattaisi tieteellisten todisteiden painokkuudella alkaa jälleen kollektiivisesti korostaa auringon positiivisia, kansanterveyttä kohentavia seurauksia.
Tärkein seuraus mikä menneellä pandemialla voisi olla, että heräisimme, yllättävän pohjoisessa elävät suomalaiset, ja pitäisimme huolta optimaalisesta D-vitamiinin saannista ympäri vuoden. Tämä olisi uskoakseni toimi, jolla olisi vaikutuksensa jopa valtiontalouteen, sekä parantuneena kansanterveytenä, ja tähän automaattisesti kytkeytyvänä tuottavuutena, että lääkekulujen taittajana. Voisipa myös olla hieno tulevaisuudenkuva, jos ihmiset elämänsä kahvipöydissä arvuuttelisivat D-vitamiiniarvojansa kolesteroliarvojen sijaan. D-vitamiinin positiiviset vaikutukset kun ovat monipuolisemmat ja tehokkaammat. Sitä paitsi, korkeat D-vitamiinipitoisuudet on yhdistetty myös parantuneeseen elimistön kolesterolitasapainoon!
D-vitamiinin puutetta tai vajausta on todettu maailmanlaajuisesti jopa kymmenillä prosenteilla ihmisistä, ja varsinkin täällä meillä tilanne vaihtelee vuodenaikojen mukaan. On joissakin yhteyksissä puhuttu jopa ”D-vitamiinivajauksen pandemiasta”. (Holick, 2017) Mikä ei vaikuta lainkaan kaukaa haetulta. On arvioitu, että jopa 40% eurooppalaisesta väestöstä on, vähintään jossakin määrin, D-vitamiinin puutoksesta kärsiviä. (Amrein &, 2020)
Yksilöllisyys terveyden kentällä
Lääketieteessä yksilöllinen lähestymistapa tuntuu olevan vasta tulevaisuutta.
Siinä fysiologisessa todellisuudessa, jossa D-vitamiini säätelee lukuisia elimistön kannalta merkittäviä toimintoja, lähtien geenien ja satojen entsyymien toiminnasta, on myös todettavissa useita sen saantia sääteleviä seikkoja. Näitä muuttujia todetaan sekä yksilössä että ympäristössä ja lisäksi niiden välisessä vuorovaikutuksessa. Sama tilanne siis kuin traumapsykiatriassa, yksilöllisyyden kunnioittaminen on tie parantumiseen. D-vitamiinin riittävä saanti on yksilöllinen ja voi lisäksi vaihdella eri ajanjaksoina, olosuhteista ja tilanteesta riippuen.
Tämän yksilöllisyyden vuoksi suosittelen lämpimästi laboratoriokokeisiin hakeutumista. Näin saavutetaan terveysvaikutuksilta optimoitu tilanne D-vitamiinin osalta.
Pelkkä ulkoilun määrä ja auringolle altistuminen ei pitoisuutta yksin määrää, vaan riippuu myös vastaanottokyvystä esim. siitä, onko rasvaprosentti suuri tai kyseessä ikääntynyt henkilö. Vanhan ihmisen iho ei pysty enää syntetisoimaan samalla tavalla D-vitamiinia kuin nuoremman. Esimerkiksi 70-vuotiaan iholla muodostuu ehkä jopa vain 30% D-vitamiinia verrattuna nuoreen. Tällöin voidaan tarvita tarmokkaita toimia D-vitamiiniarvojen kohentamiseksi. Suomessa on kovasti laskettu sen varaan, että sitä saisi vahvistetusta ravinnosta. Mutta ei taida saada. Ongelma tässä on myös se, mihin ruokiin tai valmisteisiin D-vitamiini on lisätty. Juuri nämä ruoat eivät ensinnäkään ole kaikkien mielestä tavoiteltavaa ja hyvää ravintoa: teollisesti valmistetut, prosessoidut margariinit ja maito. Kaikki eivät voi juoda maitoa, ja myös eettiset syyt, yleistynyt veganismi voivat muuttaa tilanteen.
On syytä tässä yhteydessä korostaa yhtä tärkeää maahanmuuttajien kotouttamistoimea: eteläisistä valtioista saapuneille tummaihoisille ihmisille tulisi selittää tämä terveyden perusasia tarkoin ja pitää huoli riittävästä D-vitamiinin saannista. Kun kerran tiedämme miten tummempi ihonväri fysiologisesti tarkoittaa automaattisesti kantasuomalaisia suurempaa tarvetta auringonvalolle ja ravintolisälle, jotta D-vitamiinipitoisuus ehkäisisi sairauksia ja esimerkiksi koronainfektion vakavuutta. Ei myöskään ole sattumaa, että erityisesti tummaihoinen väestö Yhdysvalloissa kärsii D-vitamiininpuutoksista pahemmin kuin muut: he elävät genomiinsa nähden liian pohjoisilla leveyspiireillä. Tämä näkyy D-vitamiiniin yhdistettävissä monissa sairauksissa tilastollisesti. (Harris, 2006)
Rintasyöpä esimerkkinä
Jos otetaan tarkasteluun rintasyöpä, naisten yleisin syöpä, on terveydenhuollon panostusta sijoitettu pitkälti koko väestön seulontoihin, mammografioihin, useat tunnistavatkin sen pinkin tunnuksen. Syöpäseulontojen kustannustehottomuudesta ja suoranaisesta järjettömyydestä on jopa Helsingin sanomat julkaissut aivan äskettäin. https://www.hs.fi/tiede/art-2000009920156.html Silti seulontaohjelmat pyörivät ja niitä suunnitellaan jopa lisää? Yhdysvalloissa on laskettu vuodessa käytettävän tämän sairauden varhaiseen tunnistamiseen 4 miljardia, jonka tuottamat hyödyt jäävät siis kuitenkin vaatimattomiksi, varsinkin jos verrataan ennaltaehkäisyn mahdollisuuksiin. Tieteelliseen näyttöön nojautuen: D-vitamiinilla voitaisiin saavuttaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavampia tuloksia. On osoitettu laskennallisesti, että jos Yhdysvalloissa nostettaisiin väestön D-vitamiinipitoisuus tasolle 100-150nmol/l sairastuisi vuosittain rintasyöpään noin 225000 naista vähemmän.
Myös Suomessa joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään, jolloin se on meilläkin naisten yleisin syöpä. Suomalaisten syöpäjärjestöjen sivuilla ei kuitenkaan korosteta D-vitamiinin roolia, vaan sen sijaan painotus on varoituksessa auringon ottamisen ongelmallisuudesta syövän suhteen.
Poimintoja tieteellisistä tutkimustuloksista.
D-vitamiinilla on saavutettu 50-80% ennaltaehkäisy rintasyövän suhteen.
- 5000 naisen kohorttitutkimuksessa 55v tai sitä vanhemmilla naisilla rintasyövän riski vähentyi n. 80%:lla, kun tutkittavien D-vitamiinin seerumipitoisuus oli yli 150 nmol/l verrattuna naisiin, joilla pitoisuudet alle 50 nmol/l. Seuranta aika oli 4 vuotta. Mitä suurempi D-vitamiiniarvo, sitä vähemmän rintasyöpää. Voitiin todeta, että parhaita tuloksia saavutettiin varsin korkeilla D-vitamiiniarvoilla. (McDonnell, & 2018).
- Kun tutkittiin 100 nmol/l pitoisuutta verrattuna 50 nmol/l, laski rintasyövän esiintyvyys 67%. (McDonnell, & 2016) (Huom. Suomessa usein pidetään turvallisena ylärajana 125 nmol/l pitoisuutta.)
- Tapaus-verrokkitutkimuksessa postmenopaussi-ikäisillä naisilla todettiin, kuinka D-vitamiinin seerumiarvo oli käänteisesti verrannollinen rintasyövän riskiin. (Abbas &, 2008)
- Edellisen kanssa samantyyppisessä tutkimuksessa Australiassa todettiin, että yli 75 nmol/l D-vitamiinipitoisuudella riski rintasyöpään oli selkeästi vähäisempi. (Bilinski &, 2012)
Vastaavan suuntaisia tutkimuksia on paljon, jokainen voi käydä tutkimassa esimerkiksi osoitteessa grassrootshealth.net
Kuinka on sitten laita miesten yleisimmän syövän? Mikä on yhteys D-vitamiiniin?
Pitoisuudesta riippuvainen. Meta-analyysin mukaan, mitä suurempi on D-vitamiinin konsentraatio veressä, sitä vähemmän ihmiset kuolevat eturauhassyöpään. (Song, & 2018)
Huomiota herättävää on juuri tämä lineaarinen suhde, joka ainakin minulle on parasta mahdollista näyttöä. Eli, mitä suuremmat D-vitamiinipitoisuudet mitattavissa verestä, sitä vähemmän syöpää ja syöpäkuolemia.
Mitokondrioiden huolto
Auringonvalo on siis terveyden kannalta ensiarvoisen tärkeä. Mutta tämä vaikuttavuus ei selity pelkästään D-vitamiinilla. Tästä minut on saanut vakuuttuneeksi Dr. Roger Seheult eteläisen Kalifornian aurinkoisesta San Diegosta, joka on Youtubessa yksi vakuuttavimpia lääkäreitä. Hyvin selkeästi, ymmärrettävästi ja tekemättä mitään numeroa, osaa Roger kertoa ja kiteyttää oleellisen. Hänellä on hallussaan peräti neljä lääketieteen erikoisalaa.
Melatoniini ei ole pelkästään suosittu unilääke, vaan se on myös erittäin tehokas antioksidantti, jolla on elimistön kaikissa soluissa tärkeä ja aivan toisenlainen tehtävä. Melatoniini auttaa mitokondrioita puhdistautumaan kuona-aineista. Seurauksena nämä solujen sisäiset ”energialaitokset” säilyvät terhakkaina. Mikä sitten saa melatoniinia syntymään? Tehokkaasti markkinoitu suun kautta otettava unilääke ei vaikuta näin. Auringonvalo on tässäkin kaikkein tärkein, ja siitä vastaavat toiset pitemmät aallonpituudet kuin D-vitamiinin kohdalla. Kun D-vitamiini syntyy ultravioletti-säteilystä (UVB), niin melatoniinia syntyy puolestaan auringon säteilyn infranpuna- aallonpituuksilla.
Se on juuri infranpunasäteily, joka aistitaan auringonpaisteen lämpönä iholla. Se ulottuu vaikuttamaan myös syvemmällä kudoksissa. Infrapunasäteily pystyy tunkeutumaan aina kahdeksan sentin syvyyteen ja näin vaikuttaa laajasti elimistön soluissa. Auringolla on siis myös muita terveysvaikutuksia, jotka eivät liity D-vitamiiniin. Näin ollen on todettavissa, että purkista otettava D-vitamiini ei pysty koskaan täysin korvaamaan luonnollista auringonvaloa.
Yleisen terveydentilan kannalta, ja myös infektiotautien vastustuskyvyn, on oleellisen tärkeää saada riittävästi auringonvaloa. Sanoisin, että ihminen on suorastaan riippuvainen auringon suorasta (tai puiden lehvästöstä heijastuksena kimpoavasta) valosta, muuten hän ei voi hyvin. Tässä valossa, sanoisinko, olen ollut hyvin järkyttynyt, kun viime vuosina on esiintynyt, juuri terveyteen vedoten, vaatimuksia niin sanotuista lockdowneista ja ulkonaliikkumiskielloista. Varsinkin kun tieteellisesti pystytään osoittamaan, että tällaisten toimenpiteiden positiiviset ja tavoitellut terveyshyödyt ovat jääneet hyvin vaatimattomiksi ja samalla yhteiskunnalliset vaikutukset ovat olleet monien elinkeinojen kohdalla järkyttävän tuhoisia. (Allen, 2021). Luultavasti lockdown ja siihen liittyvä pakko on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järjettömin terveystoimi, mitä ihmiskunta on koskaan keksinyt.
Monessa mukana – D-vitamiini
Ymmärrettyäni mittavan ja jopa noin vuosisadan kestäneen D-vitamiinin tieteelliseen tutkimuksen kaaren, sen merkitykset ja merkittävyyden, olen hämmentynyt. Miksi se ei saa huomiota? Näin laajasti tutkittu ja vaikuttava kokonaisuus, historia, evoluutio ja tarina.
Mihin kaikkiin sairauksiin D-vitamiini on yhdistetty? Seuraavassa esittämäni luettelo perustuu lääketieteellisiin julkaisuihin. Eivätkä ne ole yksittäisiä, vaan niitä on valtavasti, ei satoja vaan tuhansia. Lista ulottuu lähes kaikille lääketieteen erikoisaloille. On myös todettavissa merkittävä seikka, joka voi osaltaan selittää, miksi lääketieteessä D-vitamiini on lapsipuolen asemassa: D-vitamiinilla on potentiaalia nimenomaan sairauksien ennaltaehkäisyssä. Juuri siinä, mitä terveydenhuollossa, kasvavien jonojen ja kustannusten paineissa, tarvittaisiin kipeimmin! Sairauksien ehkäisy ennalta on perinteiselle lääketieteen asennoitumiselle vierasta, lääketiede nimittäin on totunnaisesti fokusoitunut jo-sairastuneeseen ihmiseen. (Alanen, 2004) Ja hoitomenetelmät tutkitaan menetelmin ja metodein, jotka soveltuvat tätä perinnettä vastaavasti. Jo lääketieteessä omaksuttu tutkimusmetodologia toimii tässä valitettavan rajoittavasti. Primaaripreventio ei siten ole koskaan lääketieteen ydinaluetta. Krooniset sairaudet, joihin ”tarvitaan” jatkuva elinikäinen lääkitys, muodostavat myös lääketeollisuuden bisnesidean ja kassavirran juuren.
Kuten todettua, Anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaan mukaan lähes kaikilla kroonisilla sairauksilla ja D-vitamiinin puutoksella on havaittu olevan yhteyksiä. Paljon sanottu. Tämä on yhtenä perusteena sille, että ajatusketju ihmisen kulkeutumisesta pohjoisille vyöhykkeille saattaa olla todella arvaamattoman merkityksellinen lajimme kokonaisterveyden kannalta. Ja se on sitä yhä tänä päivänä, koska genomiviive!
Aiemmin mainitun metabolisen oireyhtymän lisäksi, jota voidaan pitää jo kansantautina, D-vitamiini yhdistyy hämmästyttävän moneen sairauteen.
Kavalkadin D-vitamiiniin yhdistettävistä sairauksista ja toiminnanhäiriöstä lääketieteelliseen näyttöön perustuen. Kaikenlaiset infektiotaudit, sekä luontainen että hankinnainen immuniteetti, munuaisten toiminnanvajaus, useat erilaiset syövät, sydän- ja verisuonitaudit, hedelmällisyys, hampaiden ja luuston terveys, suolistosairaudet, MS-tauti, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, ylipaino, psoriasis, allergiat, astma, atopia, ALS, autoimmuunisairaudet, masennus ja unettomuus, keskittymisvaikeudet, hiusten kasvu, turvotukset, kivut, lihasheikkous, karies, selkäkivut, akne, haavan ja palovammojen parantuminen, ADHD, autismi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia, epilepsia, fibromyalgia, krooninen väsymysoireyhtymä ja korona.
Lopuksi
Joskus asiat ovat oikeasti aika yksinkertaisia, vaikka samalla toki äärimmäisen mielenkiintoisia ja samalla paradoksaalisesti monisyisiä. Itselleni aina tärkeintä on asioiden jäsentyminen kokonaisuuksiksi, sellaiseksi, jota voi kutsua teoriaksi. Ja kuten hahmoterapeutti Kurt Lewin aikoinaan totesi, mikään ei ole yhtä käytännöllistä kuin hyvä teoria. Näin syntyy ja kehittyy kunkin ihmisen omannäköisensä maailmankatsomus, joita sitten on hyödyllistä keskustelevasti ja kunnioittavasti vertailla ihmisten kesken.
D-vitamiinista ja sen vaikutuksista elimistön hyvinvointiin kumuloituva monitasoinen ja laaja-alainen tieto on tehnyt minulle lääketieteestä uudella tavoin mielenkiintoista. Vaikutus on ollut lähes samankaltainen kuin edeltävillä vuosikymmenillä on ollut traumanäkökulmalla, joka syvästi ja pysyvästi muutti ja integroi ajatteluani ja toimintaani psykiatrian saralla. (Leikola, 2014) Tai polyvagaalisella teorialla autonomisesta hermostosta, joka on antanut avaimet ymmärtää ihmisten välisen vuorovaikutuksen biologiaa. (Leikola, & 2016)
Olen ammentanut monien tutkijoiden videoitua tuotantoa, jotka ovat auttaneet suuresti hahmottamaan sitä isoa kokonaisuutta, joka D-vitamiiniin kytkeytyy. Kiitokset heille! Dr. Michael Holick, Dr. Roger Seheult, Dr. Stasha Gominak. Dr. John Campbell, Dr. Mobeen Syed, Dr. Sten Ekberg. Suomalaisista tutkijoista päteviä ajatuksia olen saanut lukea esimerkiksi farmakologian emeritusprofessori Ilari Paakkarilta, joka on vastannut Duodecimin Terveysportin D-vitamiini osuudesta, joka kiinnostavuudeltaan ja tyyliltään kielii syvästä perehtyneisyydestä (Paakkari, 2021). On ollut elävöittävää ja rauhoittavaa tutustua nimenomaisesti yhteisöllisille terveysvaikutusten asioille perehtyneiden ihmisten aikaansaannoksiin ja saada toistuvasti henkilökohtaisia ja kauaskantoisia, jopa elämänkaarta pidentäviä oivalluksia.
Liitän lopuksi vielä jotakin suositeltavia sivustoja, joiden avulla voi kukin täydentää D-vitamiinitietämystään. Tietoa on saatavilla paljon oman ja läheisten terveyden edistämiseen.
Lähteet:
Abbas, S. & (2008). Serum 25-hydroxyvitamin D and risk of post-menopausal breast cancer-results of a large case- control study. Carcinogenesis, January 2008, s. 93–99,
Alanen, P. (2004). Kirjassa Lääketiede ja Tieteenteoria. Miksi terveyden tutkimus jäsentyy luonnontieteeksi? s. 27-31.
Allen, D. (2021). Covid-19 Lockdown Cost/Benefits: A Critical Assessment of the Literature.
International Journal of the Economics of Business, s. 1-32.
Amrein, K. & (2020). Vitamin D deficiency 2.0: an update on the current status worldwide. European Journal of Clinical Nutrition, 74, 1498- 1513.
Awad, A. & (2011). Vitamin D and Metabolic Syndrome Risk Factors: Evidence and Mechanisms. Critical Reviews in Food Science and Nutrition. Volume 52, Issue 2, November 2011. s. 103-112.
Bilinski, K. & (2013). Association between 25-hydroxyvitamin D concentration and breast cancer risk in an Australian population: an observational case-control study. Breast Cancer Research and Treatment, 2013 Jan;137(2):599-607.
Harris, S. (2006). Vitamin D and African Americans. Journal of Nutrition. 2006 Apr;136(4):1126-9.
Holick, M. (2017). The vitamin D deficiency pandemic: Approaches for diagnosis, treatment and prevention. Reviews in Endocrine and Metabolic Disorders. 2017 Jun;18(2):153-165.
Helsingin Sanomat 14.10 (2023). Syöpäseulonnat eivät välttämättä pidennä elämää- Ikävä tosiasia, jota lääkärit eivät haluaisi myöntää.
Kwame, O. (2010). 25-OH Vitamin D: Is It the Universal Panacea for Metabolic Syndrome and Type 2 Diabetes? The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, Volume 95, Issue 9, 1 September 2010, s. 4220–4222.
Leikola, A. (2014). Katkennut totuus. Traumatutkielma: emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia.
Leikola, A. & (2016). Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Duodecim-lehti. 132(1). 55-61.
Martini, L. & (2006). Vitamin D Status and the Metabolic Syndrome. Nutrition Reviews, Volume 64, Issue 11, November 2006, s. 479–486.
McCullough, P. & (2019). Daily oral dosing of vitamin D3 using 5000 to 50000 international units a day in long-term hospitalized patients: insights from a seven year experience. Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology. 189: 228-239.
McDonnell, S. & (2016). Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentrations ≥40 ng/ml Are Associated with >65% Lower Cancer Risk: Pooled Analysis of Randomized Trial and Prospective Cohort Study. PLoS One. Published online 2016 April 6.
McDonnell, S. & (2018). Breast cancer risk markedly lower with serum 25-hydroxyvitamin D concentrations ≥60 vs <20 ng/ml (150 vs 50 nmol/L): Pooled analysis of two randomized trials and a prospective cohort. PLoS One. Published: June 15, 2018.
Mirhosseini, N. & (2018). Vitamin D Supplementation, Serum 25(OH)D Concentrations and Cardiovascular Disease Risk Factors: A Systematic Review and Meta-Analysis. Frontiers in Cardiovascular Medicine. 12 July 2018.
Mäkitie, O. (2011). Muuttuiko mikään uusien D-vitamiini- suositusten myötä? Duodecim-lehti 2011;127(12): s. 1181-3.
Paakkari, I. (2021). D-vitamiini. Terveyskirjasto, päivitetty 8.3 2021, Lääkärikirja Duodecim.
Shaojing, Y. & (2021). Dose-response relationship between serum 25 hydroxyvitamin D and the risk of Metabolic Syndrome. Clinical Nutrition. Volume 40, Issue 4 s. 1530-1536.
Song, Z. & (2018). Circulating vitamin D level and mortality in prostate cancer patients: a dose-response meta-analysis. Endocrine connections. volume 7, 12, 294-303.