Norjalaistutkimus selvitti energiaparannuksen (energy healing) koettuja vaikutuksia. Tämä auttamismuoto herättää erityisen paljon ristiriitaisia mielipiteitä ja voimakkaita tunteita.
Tutkimuksen toteutti Norjan Kansallinen täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen tutkimuskeskus (NAFKAM) yhdessä Etelä-Norjan (Arendal) sairaalan kanssa. Tulokset ovat lupaavia.
Ihmistä ja hoitamista koskevien biolääketieteen teorioiden perusteella energiahoito ei mitenkään voisi toimia (vaikuttaa). Sen vaikutusmekanismeja ei ole pystytty luonnontieteellisin menetelmin selittämään. Monet katsovatkin, että kyse on puhtaasti plasebovaikutuksesta.
Silti norjalaistulokset ovat kiinnostavia.
Oireet, joiden lievitykseen tutkimukseen osallistuneet hakivat apua, lievenivät noin puoleen siitä, mitä ne olivat tutkittavien tullessa ensimmäistä kertaa hiilerin (healerin eli parantajan) luo. Lieventymistä tutkittiin hoidettujen itsearviointina pisteytetyllä oiremittarilla (1-6 -asteikolla).
Tuloksia tulkitessaan tukijat eivät sulje pois plasebo- eli kokemusvaikutuksen mahdollisuutta. Hoitokokemus vaikuttaa tutkitusti elimistön säätelyjärjestelmiin. Olipa vaikutusmekanismi mikä tahansa, tulokset viittaavat siihen, että oireiden helpottumiseen on tavallisesti useampi kuin yksi ainoa tie. Ja niitä kaikkia voi kulkea yhtä aikaa.
Mitä energiahoidot ovat?
Energiahoidoiksi kutsutaan menetelmiä, joissa energia-käsitteen ymmärretään kattavan niin kehollisuuden kuin tunteet, tietoisuuden ja suhteet muihin ihmisiin, luontoon ja elinympäristöön. Kyse ei siis ole klassisen fysiikan energiasta, vaan monimuotoisemmasta psyko-fyysis-spirituaalis-kulttuurisesta ilmiöstä. Energiahoidot voivat sisältää keskustelua, käsien päälle panemista, hienovaraista kosketusta tai taputtelua sekä muita tapoja hoitaa ihmisen psykofyysis-spirituaalista puolta.
Energiahoitoja ovat muun muassa terapeuttinen kosketus ja reiki. Myös akupunktio, jooga ja ylipäänsä itäiseen teoriapohjaan nojaavat hoitomuodot pitävät sisällään energia-ajattelua. Energiapsykologia on yksi uusimmista hoitosuuntauksista. Siinä sovelletaan muun muassa EFT-tekniikkaa (Emotional Freedom Techniques). Monia hoitomuotoja käytetään myös itsehoitona.
Norjalaistutkimuksessa kyse oli hoitajan tarjoamasta hoidosta.
Tutkijat määrittelivät tutkimansa energiahoidon parantajan rituaalitoiminnaksi. Rituaali käynnistää prosessin, joka auttaa potilasta kokemaan kärsimiensä oireiden lievittymistä. Tutkijat viittaavat Aaron Antonovskyn (1923-1994) salutogenesis-teoriaan, jonka perusta on se, että ihmisessä ajatellaan olevan itsessään parantavia ja eheyttäviä ominaisuuksia. Auttajan tehtävä on vahvistaa näitä. Näitä ominaisuuksia ei voi suoraan paikantaa luonnontieteellisillä menetelmillä, koska niihin sisältyy edellä mainittuja psyko-fyysis-spiritualis-kulttuurisia ihmisyyden piirteitä.
Agnete Kristoffersenin tutkijaryhmän tuloksia arvioitaessa päätelmiä on tehtävä varovaisesti monesta syystä. On huomattava, että tutkittavia ei satunnaistettu hoito- ja vertailuryhmään, vaan kyse oli prospektiivisesta itsearviointiin perustuvasta ”ennen ja jälkeen” -kyselytutkimuksesta. Siinä kysyttiin oireiden luonnetta ja voimakkuutta ennen hoidon aloittamista ja hoitojakson jälkeen. Vertailua jonkin toisen hoitomuodon vastaaviin tuloksiin ei tämän tutkimuksen perusteella voi tehdä.
Satunnaistettujen samankaltaistettujen ryhmien vertailu tällaisessa healing-tapauksessa olisikin ollut työlästä (on se kylläkin mahdollista) järjestää. Hoitomuoto ei ole sillä tavalla standardoitu, että hoitoprosessista voitaisiin erottaa tietty hoitava osa kuten esim. lääkkeen vaikuttava aine tai kirurginen operaatio, joka vielä voitaisiin erottaa hoitajan persoonasta. Healing-tapahtumassa hoitajan persoonalla on suuri merkitys.
Tässä mielessä hoito on kokonaisvaltaista ja myös yksilöllistä. Esimerkiksi tutkimusjakson aikana kaikki 92 tutkimukseen osallistunutta asiakasta eivät käyneet yhtä monta kertaa hoidossa (joka kesti keskimäärin 45 minuuttia), vaan hoitomäärät vaihtelivat potilaan mukaan. Keskimäärin käytiin 4.1 kertaa.
On mahdollista, että asiakkaiden halu parantua saattoi vaikuttaa siihen, että he myös halusivat osallistua tutkimukseen, mikä voi vinouttaa tuloksia positiiviseen suuntaan. Tämä ei tietenkään käytännön elämässä, juuri potilaan itsensä kannalta ole ongelma, jos hän saa apua. Se on tutkimuksellinen luotettavuuskysymys. Ja sellaisena huomioon otettava.
Kuitenkin tulosten luotettavuutta lisää se, että tutkimus tehtiin todellisen elämän tilanteessa eli tutkimukseen osallistujat olivat tavallisia, energiahoitajalta oma-aloitteisesti apua hakeneita ihmisiä, enimmäkseen naisia, joiden oireet olivat kestäneet kauan. Noin 60 prosentilla osallistuneista ne olivat kestäneet yli 5 vuotta.
Tämän perusteella voi olettaa, että osallistujat olivat jo käyttäneet kaikki mahdolliset terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamat palvelut (tätä ei kysytty tutkittavilta erikseen), mutta apu oli ehkä jäänyt saamatta tai se jäi riittämättömäksi, joten apua haettiin muualta. Tällainen tilanne onkin tutkimusten mukaan yksi syy hakeutua täydentävien hoitojen pariin.
Tutkimukseen osallistuneet olivat melko korkeasti koulutettuja, taloudellisesti hyvin toimeentulevia ja heillä oli kroonisia pitkäaikaisia sairauksia, kipuja, väsymystä ja/tai psykologisia haasteita. Samanlainen käyttäjäprofiili on paljastunut lähes kaikissa täydentävien hoitojen käytön yleisyyttä koskevissa tutkimuksissa.
Artikkeli
Kristoffersen AE, Stub T, Knudsen-Baas O, Udal AH, Musial F. Self-reported Effects of Energy Healing: A Prospective Observational Study With Pre-Post Design. EXPLORE 2019: 15 (2); 115-125. https://doi.org/10.1016/j.explore.2018.06.009
Tämä kirjoitus on lyhennetty versio aikaisemmin julkaistusta blogijutusta Norjalaistutkimus: Vaihtoehtohoito auttoi – Liinanblogi