Alustavat tutkimukset ovat osoittaneet, että otsikon sanoma ei ole tuulesta temmattu. Rikin nauttimisesta voi olla hyötyä jänteiden ja rustokudoksen vahvistamisessa.
Vahvat jänteet ja hyvässä kunnossa oleva rustokudos on terveiden nivelten keskeinen tekijä. Rikin avulla valmistuva kollageeni on se proteiini, jota on suuria määriä ihossa, luukudoksessa, rustossa ja jänteissä. Tutkimusten mukaan tärkeässä asemassa nivelten hyvinvoinnissa näyttäisi olevan aminohappo metioniini. Tämä välttämätön rikkipitoinen aminohappo on lähtöaineena noin sadalle merkittävälle yhdisteelle elimistössä. Käytännössä lähes kaikki merkittävät proteiinit tarvitsevat metioniinia synteesissään. Tämä on syy siihen miksi aliravitut ihmiset kehitysmaissa ovat niin suuressa vaaravyöhykkeessä. Yksipuolisen, erittäin vähän metioniinia sisältävän viljavoittoisen ruokavalion takia syntyy vakava yleinen proteiinivaje koko elimistössä. Metioniinin tärkeänä tehtävänä on myös toimia myrkyllisten aineiden poiskuljettajana ja sitojana esimerkiksi nivelissä ja munuaisissa.
On myös muita rikkiä sisältäviä aminohappoja: kysteiini, kystiini, homokysteiini, homokystiini ja tauriini. Rikkipitoisilla aminohapoilla on merkittäviä rakenteellisia ja aineenvaihduntaan liittyviä tehtäviä elimistössä. Esimerkiksi kysteiini on tärkeässä roolissa rakentaessaan elimistön omaa antioksidanttipuolustusta. Silmiinpistävällä tavalla juuri rikkiä on runsaasti kehon tarvitsemissa antioksidanteissa. Tauriinia esiintyy vapaana aminohappona mm. aivoissa, silmän verkkokalvossa, sydän- ja luustolihaskudoksessa sekä sapessa. Tauriinia erittyy myös äidinmaitoon. Aikuinen pystyy muodostamaan tauriinia muista aminohapoista, mutta imeväisikäiselle lapselle tauriini on välttämätön ravintoaine, jota on saatava joko äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta. Energiajuomien ohella synteettistä tauriinia käytetäänkin äidinmaidonkorvikkeiden valmistukseen.
Energiajuomiin tauriinia on lisätty 1990-luvun lopulta asti. Tauriinilla ei todennäköisesti ole mitään merkittävää vaikutusta suorituskykyyn, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole osoitettu. Vitamiineissa tiamiini ja biotiini on myös rikkiä.
Kehossa rikkiä tarvitaan nivelten lisäksi huolehtimaan solukalvoista, että ne pysyvät joustavina ja läpäisevät hyvin ravinteita. Rikki on mukana solujen uudistumisessa ja korjaamisessa. Tärkeä rooli rikillä on myös energiantuotannossa, sillä se osallistuu insuliinin tuotantoon ja on siten edellytyksenä häiriöttömälle hiilihydraattien aineenvaihdunnalle.
Mistä rikkiä saa?
Valkosipuli antaa meille orgaanista rikkiä. Väitetään, että valkosipulilla voi vastustaa verisuonten kalkkeutumista ja estää valtimoseinämien paksuuntumista. Valkosipulin sisältämää rikkiä on erityisesti alliinissa ja allisiinissa, joita pidetään antibioottisina ja syövän kasvua hillitsevinä yhdisteinä. Rikkiä saa lisäksi mm. maitotuotteista, kananmunasta, juustosta ja kalasta. Pavuissa, kaalissa, pinaatissa ja kananmunissa on runsaasti rikkiä, kuten varmaan arvelitkin johtuen mahdollisesti havaitsemistasi hajuhaitoista. Parsakaalista on eristetty rikkipitoisia yhdisteitä kuten esimerkiksi sulforafaani, jotka on yhdistetty syöväntorjuntaan. Sitä tärkeää metioniinia on varsinkin maidossa, kananmunissa, juustossa, kalassa ja siipikarjan lihassa. Elintarvikkeiden sisältämää rikkiä ei listata Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli elintarvikkeiden koostumustietopankista, mutta muissa kansainvälisissä tietokannoissa löytyy varsin helposti tietoja rikin määrästä eri ruoka-aineissa.
Markkinoilla on useita ravintolisiä, joissa on mukana rikkiä, ja joita otetaan nivelongelmiin, diabeteksen hoitoon, astman ehkäisyyn ja sydän- ja verisuonitaudin hoitoon. Lupaavana pidetään luonnollista, orgaanista rikkiä sisältävää metyylisulfonyylimetaania (MSM). Sitä saa myös ravinnon mukana, mutta ravintolisässä se on tiivistetyssä muodossa tarjolla. Urheilijoita MSM on kiinnostanut koska sen on havaittu lisäävän suorituskykyä. Lisää tutkimuksia tarvitaan MSM:n tehon arvioimiseksi.
Kondroitiinisulfaattia on tutkittu erityisesti nivelrikon hoidossa, mutta sen tehosta on ristiriitaisia tuloksia. Ravintolisänä annettava kondroitiinisulfaatti lisää hieman nivelen sisällä olevien glykosaminoglykaanien synteesiä, mutta kipua lievittävä vaikutus johtuu nykytiedon valossa sen tulehdusta lievittävistä ominaisuuksista. Nivelten hyvinvointiin suositellaan joskus hyvällä menestyksellä rikkipitoista glukosamiinisulfaattia tai pelkkää glukosamiinia.
Alfa-lipoiinihappo on rikkipitoinen ihmiselimistölle tärkeä vitamiinin kaltainen yhdiste, jota kutsutaan usein ”universaaliksi antioksidantiksi”. Alfa-lipoiinihappo on sekä rasva- että vesiliukoinen, joten se toimii aktiivisesti kaikkialla elimistössä. Vaikka alfa-lipoiinihapon antioksidanttivaikutukset ovat kiistattomat, suurin huomio on kiinnittynyt sen insuliinin kaltaisiin vaikutuksiin. Näistä keskeisin on tehostunut glukoosin siirtyminen luustolihaksiin. Tästä syystä sitä käytetäänkin varsin laajasti diabeteksesta johtuvien oheissairauksien hoidossa. Urheilijat käyttävät alfa-lipoiinihappoa tehostamaan hiilihydraattitankkausta.
Luonto on viisas, sillä se on huomioinut metioniinin tarpeen vaihtelun niin, että kasvavan lapsen ja muittenkin elävien organismien alkutaival olisi mahdollisimman suurella metioniinimäärällä varmistettu (äidinmaito, kananmuna, viljojen alkiot). Metioniinin ja rikin puute näkyy kasveissa etenkin nuorten lehtien kellastumisena.
Liika on liikaa metioniininkin suhteen. Ylimäärä metioniinia on varsin myrkyllistä. Ylimääräinen metioniini muuntuu herkästi homokysteiiniksi, jota pidetään useille soluille oksidatiivisena rasitteena.
Jos jokin haisee pahalta niin siinä on todennäköisesti jonkin verran rikkiä. Esimeriksi pahanhajuisessa hengityksessä ja pierussa haisee yleensä eniten rikkivety. Samoin sipulin, valkosipulin ja kaalin haju ja maku on peräisin rikkiyhdisteistä. Rikkiyhdisteitä lisätään ruokiin myös säilöntäaineeksi. Esimerkiksi sulfiitteja lisätään viiniin juuri ennen pullotusta estämään käymisen jatkuminen pullossa.
Rikki on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien ja mainitaan Raamatussakin. Kemisti Antoine Lavoisier esitti 1700-luvulla, että rikki on alkuaine ja tämä asia varmistui kokeellisesti vuonna 1809. Kaikesta tästä huolimatta rikin aineenvaihdunta elimistössämme on varsin huonosti tunnettu. Kiinnostus rikkiä kohtaan on kasvamassa, kun sen merkittävä osuus elimistön terveydessä ja monissa sairauksissa on selviämässä. Lisää tutkimuksia tarvitaan tästä kivennäisaineesta.
70-kiloinen ihminen sisältää rikkiä noin 175 grammaa. Sitä on ihossa, hiuksissa, kynsissä, jänteissä ja eräiden proteiinien ja entsyymien ainesosana.
Joitakin rikkipitoisia elintarvikkeita Elintarvike Rikkiä (mg/100 g)
Karrageeni, kuivattu 5460,0 Sinappi 1280,0 Maapähkinä 377,0 Parapähkinä 339,0 Simpukka, raaka 326,0 Piparjuuri, raaka 269,0 Parmesaanijuusto 251,0 Persikat, kuivattu 240,0 Lampaanliha, raaka 237,0 Cheddarjuusto 230,0 Turska, raaka 224,0 Punakampela 210,5 Savoijinkaali 204,0 Kananmuna 182,5 Tee 177,0 Lohi, raaka 169,0 Aprikoosi, kuivattu 164,0 Kaakao 160,0 Mannaryyni 138,0 Ohra 124,5 Kahvi 110,0 Ruusukaali, keitetty 97,5 Papuja, keitetty 82,2 Kukkakaali, keitetty 76,5 Sipuli, raaka 53,7 Olut 23,8 Banaani 14,4
Lähde:
Turpaduunari: Muista rikki – ei mene nivelet rikki!