Käsityöt ovat olleet suosittu harrastus kautta aikain, erityisesti kutominen, neulominen, puikottaminen (rakkaalla lapsella monta nimeä) on lisännyt suosiotaan viime aikoina. Sosiaalisessa mediassa on keskusteluryhmiä, käsityölehdistä löytyy ohjeita ja kauppojen hyllyllä on toinen toistaan kauniimpia lankoja. Mistä villiintymisessä kutomiseen on oikein kyse?
Brooks ym. (2019) tekivät tutkimuksen, miten kutomisen harrastajat kokevat harrastuksensa ja sen vaikutukset hyvinvointiin.Lopputuloksena tutkimukseen osallistuja kertoivat kutomisen merkityksestä heille seuraavaa:
Viisi pääteemaa kuvaa kuinka kutominen:
(a) Tekee onnelliseksi,
(b) on tarpeellinen älyllinen haaste,
(c) on harrastus, joka liittyy sosiaalisten kontaktien ylläpitoon ja taitojen kehittämiseen,
(d) on osa identiteettiä ”en voi kuvitella elämää ilman kutomista” ja
(e) on luovuuden kanava, joka heijastaa persoonallisuutta.
Neuleessa on vain kaksi ommelta, oikein ja nurin, mutta yhdistettyinä ne luovat äärettömän määrän erilaisia kuvioita. Neuleprojektit vaihtelevat yksinkertaisista ja rutiininomaisista monimutkaisiin ja haastaviin, ja niissä on hyvin erilaisia taitotasoja.
Nykyaikainen kutomiskulttuuri on kehittynyt osittain internetin ansiosta, sillä blogit, verkkosivustot ja video-ohjelmat ovat tehneet kutomisen oppimisesta helpompaa kuin koskaan ennen. Stereotypiat hajoavat ja antavat uuden kuvan siitä, mitä neuletyö tarkoittaa, mukaan lukien niiden harrastajat; kaikenikäiset ja kulttuuritaustaiset lapset, nuoret, miehet ja naiset.
Useat tahot ovat kiinnittäneet huomiota kutomiseen edullisena menetelmänä stressin vähentämiseksi, luovuuden kasvattamiseksi ja sairaudesta tai traumasta toipumisen helpottamiseksi. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että käsityöt, kuten kutominen, suojaavat kognitiiviselta rappeutumiselta, ja toisessa kuvattiin, kuinka kutominen ”tarjoaa tien onnellisuuteen”.
Tutkimusten mukaan kutominen kuntouttavana hoitona, säännöllisesti tehtynä ja osana ryhmähoitoa sekä useiden viikkojen ajan tehtynä vaikutti vähentävän stressiä, rauhoittavan mieltä, lisäävän sitoutumista terapeuttiseen hoitoprosessiin ja antavan onnistumisen tunteita syömishäiriöistä toipuville naisille. Toisessa tutkimuksessa vastaajat kutoivat rentoutuakseen ja uskoivat vahvasti sen tarjoavan heille merkittäviä psykologisia ja sosiaalisia etuja.
Brooksin ym. (2019) tutkimuksessa kutojat kuvailivat usein ”kutomista terapiana” ja yhdistivät sen hyvinvointiinsa sekä henkiseen ja emotionaaliseen terveyteensä useilla tavoilla. Kutominen auttoi irrottautumaan päivän stressitekijöistä, antoi aikaa käsitellä ajatuksia ja tunteita, rentouttaa mieltä ja kehoa sekä lievittää stressiä. Osa myös koki kutomisen liittyvän lisääntyneeseen hallinnan tunteeseen, jonka tarjosi vaihtoehdon elämän tuomalle epäjärjestykselle ja kaaokselle, erityisesti he joilla oli masennusta tai muita mielenterveysongelmia kokivat näin.
Sekä uudet että kokeneet kutojat kokivat loputtomat oppimismahdollisuudet johtavan kognitiivisiin terveyshyötyihin. Tämän ohella kutomisen harrastajat olivat vakuuttunaita, että kutominen parantaa keskittymiskykyä ja kognitiivisia toimintoja. Samalla tavalla kuin ristisanatehtävät tai palapelien kokoamisen. Kutominen koettiin hyvänä aivojumppana.
Kutomisen koettiin toimivan hyvänä jäänmurtajana uusia ihmissuhteita muodostettaessa. Yhteinen harrastus antoi keskustelun aiheita yli sukupolvien välisen kuilun.
Osallistujat myönsivät kutomisella olevan mahdollisia negatiivisia fyysisiä vaikutuksia, joita staattinen asento tai toistuva liike voisi aiheuttaa. Kuitenkin, kun niitä pyydettiin tarkentamaan, kognitiiviset ja mielenterveyshyödyt ylittivät selvästi kaikki fyysiset oireet.
Intohimoisten kutojien keskuudessa kutomista kuvataan terapeuttiseksi itsehoitomenetelmäksi, joka rauhoittaa, palauttaa ja irrottaa arjen stressistä. Sekä kutominen tarjoaa mahdollisuuksia oppia uusia taitoja, laajentaa sosiaalista verkostoa ja antaa mahdollisuuden ilahduttaa muita.
Lähde:
1. Brooks L, Ta K-HN, Townsend AF, Backman CL. “I just love it”: Avid knitters describe health and well-being through occupation. Canadian Journal of Occupational Therapy. 2019;86(2):114-124. doi:10.1177/0008417419831401