Tarve lääketieteelle lienee tavallaan syntynyt siksi, että ihmislaji on aikoinaan vaeltanut ja muuttanut asumaan pohjoisemmille leveyspiireille ja alkanut sen vuoksi oireilla eri tavoin?
Tällainen mahtipontinen ajatus on pätkähtänyt mieleeni, kun olen syventynyt D-vitamiiniin liittyvään kirjallisuuteen ja tieteelliseen näyttöön. Olen alkanut kiinnostua viime aikoina toden teolla, miten ihminen voi parantaa omaa immuunipuolustustaan. D-vitamiini on tässä selvitystyössä noussut melko ylivoimaiseen asemaan. Olen todennut, miten monet vakuuttavat asiantuntijat ovat perustelleet käsityksensä, että D-vitamiini saattaa olla jopa kaikkein tärkein yksittäinen asia yleisen terveydentilan edistämisen kannalta. Mitä enemmän aihetta tutkii sitä mielenkiintoisemmaksi se käy.
Tämä ihmislajin, jostain syystä tapahtunut, muutto Afrikan ”alkukodista” on ajoitettu noin 60000 vuotta sitten ja se johti ihmisen ihonvärin vaalentumiseen, jonka tiedetään ja tunnustetaan varsin yleisesti johtuvan juuri D-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Tämä hormonin kaltainen aine on terveyden ja elinvoiman kannalta niin keskeinen, että siitä tuli evolutiivinen valintaetu! Mitä pohjoisemmaksi ihmiset vaelsivat, sitä vaaleammaksi iho muuttui tämän evolutiivisen valintapaineen seurauksena. Mielenkiintoinen seikka tämä on myös siinä mielessä, kun ihonväristä on tullut niin kovin merkittävä ihmisiä eri ryhmiin erotteleva tekijä. Euroopan alueelle muuttaneille vaaleampi iho takasi kyvyn tuottaa tehokkaammin D-vitamiinia, koska tätä arvokasta aurinkoa oli paljon vähemmän saatavilla kuin etelässä.
On olemassa viitteitä ja mielestäni vakuuttavaakin näyttöä muista, lukemattomista vaikutuksista, joita D-vitamiinilla saattaa olla. Tavallaan, osoituksena tästä, vahvistuksena ja vastavaikutuksena on kehittynyt suorastaan eräänlaista liikehdintää, jossa D-vitamiinin merkitystä aktiivisesti alennetaan. Sekä myös varoitellaan vaaroista, joita ei ole. Merkillistä. Tilannehan suorastaan houkuttelee ymmärtämään paremmin, mistä tässä varsinaisesti on kyse? On ollut melkoinen aarrearkku ryhtyä kaivamaan mitä kaikkea tieteellistä kirjoittelua ja näyttöä D-vitamiinin tiimoilta onkaan julkaistu, ja vasta aivan pintaa olen päässyt kauhaisemaan.
Jos ajatellaan evoluution mittakaavoja, niin vain 3% siitä ajasta kuin ihminen on kulkenut pystyasennossa on hän asunut pohjoisilla leveysasteilla. Tässä ajassa ei luultavastikaan ole riittäviä evolutiivisia kehitysloikkia ja sopeumia ehtinyt muodostua, jotta adaptaatio pohjoisen oloihin olisi lähelläkään täydellistä.
Paljon myöhemmin, historiallisena aikana, tuli sitten myös toinen tämän ajatelmani kannalta ratkaisevan oloinen vaihe. joka liittyy kehityskaareen, jota tässä blogissani hahmottelen: teollinen vallankumous 1700-1800 luvuilla, joka sai ihmiset päiväaikaan sisätiloihin, töihin tehtaisiin ym. toimistoihin. Kaupungistuminen on tarkoittanut, ettei enää tehdä ulkotöitä, vaan muodikasta on ollut päästä auringolta suojaan erilaisiin piiloihin, joissa edelleen vietämme aikamme. Siistiin sisätyöhön.
Voidaan siis spekuloida: kun asiaa näin rakentelee, niin lääketeollisuuden elinkeino perustuu itse asiassa alun pitäen, mahdollisesti tälle muutolle pohjoisille alueille. Koska silloin yleistyivät samalla ne lukemattomat krooniset sairaudet, jotka liittyvät D-vitamiinin puutokseen. Emeritusprofessorit, jotka edustavat jollakin tavalla ehkä riippumatonta tieteellistä eliittiä, kertovat joskus totuuksia. Niinpä anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaa on todennut, että käytännössä kaikki krooniset sairaudet ovat yhdistettävissä D-vitamiinin puutteeseen, toisin sanoen käytännössä aurinkokylpyjen vajaukseen.
Näin ajatellen, ratkaisu voi olla hyvin halpa ihmisen kroonisiin sairauksiin. Tällainen ratkaisu on kuitenkin suorastaan vaarallinen lääketeollisuudelle, koska kroonisten sairauksien hoitona on nykyisiin totuttu käyttämään elinikäisiä lääkityksiä. Siis kolesteroli-lääkityksiä, diabetekseen ja verenpaineeseen vaikuttavia lääkityksiä, joista on tullut tavallaan normi. Kaikillahan niitä on käytössä. Yksinkertaisesti sanottuna, metaboliseen oireyhtymään vaikuttavia lääkityksiä. D-vitamiinin seerumipitoisuus on käänteisessä suhteessa metabolisen syndrooman riskiin. Mitä paremmat D-vitamiinipitoisuudet sitä vähemmän verenpainetta, kohonneita kolesteroliarvoja tai sokeriarvoja. (Martini, 2006; Shaojing, 2021) Joissakin yhteyksissä on puhuttu samaan viitaten myös matala-asteisesta tulehduksesta tai insuliiniresistenssistä. Voidaan suhtautua ymmärryksellä: tämän vuoksi lääketeollisuudesta on tullut allerginen D-vitamiinille. (Kwame, 2010; Awad, & 2011)
Suomalainen D-vitamiini – Arvo Ylpön projekti
Arvo Ylppö toi suomalaisten onneksi D-vitamiinin 1926 Saksasta opintojensa tuliaisena. Ylpön suositus oli pienille lapsille 100 mikrogrammaa vuorokaudessa. Duodecim-lehden esitetyn arvion mukaan on osittain epäselvää, miksi D-vitamiinin saantisuosituksia on sittemmin merkittävästi asteittain alennettu, nykyisin kymmenesosaan Ylpön ajoista. Mitään tieteellistä pätevää syytä tähän laskevaan trendiin ei ole osoitettavissa. (Mäkitie, 2011) Mikä mielenkiintoista, nämä Ylpön ohjeet tuottavat osapuilleen sen seerumipitoisuuden kuin mikä niillä päiväntasaajalla asuvilla ihmisillä on mitattu, jotka elävät metsästäjä-keräilijä tyyppistä ulkoilmaelämää. Mitään haittavaikutuksia tällaisista pitoisuuksista ei ole tuona aikana 1925- 1964 käsittääkseni ole ollut osoitettavissa. Vuonna 1964 suositus lapsille laskettiin 50 mikrogrammaan. Mitä nyt olen lukenut, niin lasten D-vitamiinin suosituksen yläraja on 25mikrog/vrk mitä ei saisi ylittää, ettei tule haittavaikutuksia!? Hetkinen, 40 vuoden ajan käytettiin nelinkertaisia annoksia koko väestön lapsille, hyvällä menestyksellä.
Mutta, mitä kaikkia hyötyjä näistä Ylpön Saksan tuliaisista on voinut seurata? Ainakin on sangen yleinen käsitys, että riisitauti saatiin tällä toimenpiteellä Suomesta tyystin eliminoitua. Näin D-vitamiinin välttämätön merkitys luustoterveydelle on ollut jo pitkään tiedossa.
Usein hämmästellään sitä, että aiemmin ”vanhalla kansalla” ei ollut käytännössä lainkaan allergioita. Voisiko se liittyä D-vitamiiniin? Tällaiset ”nykyongelmat” olivat 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä, suomalaisten lasten D-vitamiinin kultakautena, käytännössä tuntemattomia. Allergioiden syyksi on ehdotettu saasteita ja ravinnon lisäaineita, kenties prosessoitua ruokaa. Voisiko allergioiden puuttuminen myös liittyä tähän Ylpön tuomaan D-vitaminointiin, jolla kompensoitiin pohjoista sijaintiamme maapallolla. Silloin ensimmäisen kahden elinvuoden aikana, kaikki kansalaiset saivat varsin tehokkaan vitamiinikyllästyksen heti kärkeen elämänsä ensi vuodet. Tällä on saattanut olla iso vaikutuksensa fysiologiseen kehitykseen? Onko niin, että myös ns. elintasosairaudet ovat sen jälkeen lähteneet nousuun, selityksiä voi olla ja on toki paljon muitakin.
Fysiologis-geneettisesti olemme edelleen ilmeisesti hyvin pitkälle metsästäjä-keräilijöitä, joiden luontosuhteessa vietetään päivät ulkoilmassa, kuten ”alkukodissaan” elivät ihmiset Afrikassa. Auringon laajat terveysvaikutukset ovat hukkuneet viime vuosina pelotteluun, joka perustuu yhteen sairauteen melanoomaan. Sen sijaan sitä, että ”sataan” sairauteen auringolla on osoitettavissa merkittäviä positiivisia vaikutuksia, erityisesti niin sanottuihin elintasosairauksiin. Johtuvatko ne länsimaisen prosessoidun ravinnon lisäksi oleellisesti liian vähäisestä altistumisesta auringolle ja ulkoilmalle? On tarpeen kunnioittaa historiallista tietoa ja evolutiivista perintöä, sitä millaisia psykobiologisesti olemme. Tämä historiallinen kehityskulku puhuttelee ja muodostaa itselleni merkittävän tuen käsitykselle D-vitamiinin poikkeuksellisen oleellisesta roolista ihmisorganismin terveydelle.
D-vitamiinista kumuloituva hyvin monitasoinen ja -alainen tieto on juuri tehnyt itselleni lääketieteestä uudelleen mielenkiintoista. Itse asiassa aika tavalla samoin kuin aiemmin traumanäkökulma vaikutti ajatteluuni voimakkaan uudistavasti, integroivasti ja virkistävästi psykiatriassa.
Aurinkovitamiini
On todettava, kuten Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi aikoinaan: maantieteelle emme mitään voi.
Mitä suosittu selitys nimeltään ”kevätväsymys” varsinaisesti on? Mikä infektioiden jokavuotisen kausivaihtelun selittää?
Suomi on, Islannin ohella, jopa kaikkein pohjoisin valtio. D-vitamiini saadaan Suomessakin kesällä suurimmaksi osaksi, ehkä 80%:sti auringosta ja vain pieni osa ruuasta. Näin siitä huolimatta, että joihinkin ruokiin on lisätty jonkin verran D-vitamiinia. Mutta aurinkosaanti on siis vain kesäkuukausina keskipäivällä, ehkä kolmen kuukauden aikana paistaa aurinko näillä pohjoisilla leveyspiireillä riittävän korkealta, että merkittäviä määriä D-vitamiinia iholla syntetisoituu. Sillin sitä voidaan tankata elimistöön ja rasvakudokseen, jossakin määrin. Nyrkkisääntö on se, että jos ihmisen varjo on häntä lyhyempi, D-vitamiinin tuotanto käynnistyy. Toisin sanoen, päivittäinen ulkoilu, varsinkin kesäisin aurinkoisina päivinä ja vähissä vaatteissa, on ihmisen terveyden kannalta hämmästyttävän oleellinen seikka. Yksinkertaista, tehokasta ja halpaa. Kevääseen tultaessa nämä D-vitamiinivarastot on kuitenkin pitkälti käytetty ja silloin voi tulla väsymys. Vasta toukokuussa voidaan auringosta jälleen tankata lisää.
Onko auringonvalon merkitystä ihmisen terveydelle nostettu riittävästi esille? Vai onko kansalaisten mieleen teroitettu lähinnä muistuma auringonvalon vaaroista?
Tietenkään auringonvalon ei pidä antaa polttaa ihoa, jolloin syntyy karsinogeenejä. Mutta nyt kannattaisi tieteellisten todisteiden painokkuudella alkaa jälleen korostaa aurinkokylpyjen hämmentävän suuria positiivisia, kansan terveyteen vaikuttavia seurauksia!
Tärkein seuraus mikä ajankohtaisella ylikansallisella infektiolla voisi olla, että me yllättävän pohjoisessa elävät suomalaiset, voisimme toden teolla pitää huolta D-vitamiinin saannista, ympäri vuoden. Tämä olisi uskoakseni tärkein kansanterveyttä edistävä toimi, jolla olisi vaikutuksensa jopa valtiontalouteen, sekä parantuneena kansanterveytenä, ja tähän automaattisesti kytkeytyvänä tuottavuutena, että lääkekulujen taittajana. Voisipa myös olla hieno ja täysin realistinen tulevaisuuden kuva, jos ihmiset elämänsä kahvipöydissä arvuuttelisivat D-vitamiiniarvojansa kolesterolin sijaan. D-vitamiinin positiiviset vaikutukset, kun ovat paljon laajemmat, monipuolisemmat ja käsitykseni mukaan myös tehokkaammat. Sitä paitsi, D-vitamiinin hyvät pitoisuudet on yhdistetty myös parantuneeseen elimistön kolesteroli-tasapainoon!
D-vitamiinin puutetta tai vajausta on todettu maailmanlaajuisesti jopa kymmenillä prosenteilla ihmisistä, ja oletettavasti varsinkin täällä pohjolassa tilanne vaihtelee isosti vuodenaikojen mukaan. On joissakin artikkeleissa puhuttu jopa ”D-vitamiinivajauksen pandemiasta”. (Holick, 2017) Mikä ei tarkemmin asiaa tutkittaessa vaikuta lainkaan kaukaa haetulta kuvaukselta. Ongelmaa jostakin syystä vähätellään? Suomen suurimmassa päivälehdessä käännetään asia niin päin, että ”suurin osa suomalaisista saa riittävästi D-vitamiinia”?! Miksi D-vitamiiniarvojen mittaaminen ei ole yleisempää? Olen itse alkanut mittaamaan D-vitamiiniarvoja säännöllisesti. Tähän on todella motivoinut kirjallisuus, omaehtoisen immuunipuolustuksen kohentaminen.
On syytä tässä yhteydessä vielä korostaa yhtä tärkeää maahanmuuttajien kotouttamistoimea: eteläisistä valtioista saapuneille tummaihoisille ihmisille tulisi selittää asia ja pitää huoli riittävästä D-vitamiinin saannista. Kun kerran tiedämme kuinka tummempi ihonväri tarkoittaa kantasuomalaisia suurempaa tarvetta auringonvalolle ja ravintolisälle, jotta tämä kriittisen tärkeä vitamiinipitoisuus ehkäisee sairauksia. Tämän seikan laiminlyönti on valitettavasti näkynyt myös pohjoismaissa, viimeaikaisen infektioherkkyyden ja vakavan sairastavuuden muodossa. Ei myöskään liene sattumaa, että erityisesti tummaihoinen väestö Yhdysvalloissa kärsii D-vitamiininpuutoksista pahemmin kuin muut. Tämä näkyy myös tilastoissa erilaisten D-vitamiiniin liittyvissä tai siihen tilastollisesti yhdistettävissä sairauksissa. Heidän fysiologiansa on säädetty edelleen eteläisemmille leveysasteille sopivaksi. (Harris, 2006)
Yksilöllisyys terveyden kentällä
Lääketieteessä yksilöllinen lähestymistapa tuntuu olevan vasta tulevaisuutta. Kaikille kaupataan yleensä samaa, yhden koon ”vaihtoehtoa”. Itse olen törmännyt psykiatrian alalla ihmisten haitalliseen lokerointiin ja lääkehoidon vaihtoehdottomuuteen, jotka nimenomaan edustavat yksilöllisen lähestymistavan rappiota.
Siinä fysiologisessa todellisuudessa, jossa D-vitamiini säätelee lukuisia elimistön kannalta merkittäviä toimintoja, lähtien geenien ja satojen entsyymien toiminnasta, on myös useita sen saantia sääteleviä seikkoja. Näitä muuttujia todetaan niin sanotusti sekä yksilössä että ympäristössä ja lisäksi niiden välisessä vuorovaikutuksessa. Sama tilanne siis kuin traumapsykiatriassa. D-vitamiinin tarve on yksilöllinen ja voi vaihdella vielä lisäksi tilanteesta riippuen.
Tämän yksilöllisyyden vuoksi suosittelen lämpimästi laboratoriokokeisiin hakeutumista. Näin saavutetaan terveysvaikutuksilta suhteellisen optimoitu tilanne.
Pelkkä ulkoilun määrä ja auringolle altistuminen ei pitoisuutta yksin määrää, vaan riippuu esimerkiksi siitä, jos on ylipainoa tai ikääntynyt. Vanhan ihmisen iho ei pysty enää syntetisoimaan samalla tavalla D-vitamiinia kuin nuoremman. Olen ymmärtänyt, että 70-vuotiaan iholla muodostuu ehkä jopa vain 30% D-vitamiinia siitä mitä nuoren ihmisen. Tällöin voidaan tarvita erityisen tarmokkaita toimia D-vitamiiniarvojen kohentamiseksi. Suomessa on kovasti laskettu sen varaan, että sitä saisi vahvistetusta ravinnosta. Mutta ei taida saada. Ongelma tässä on esimerkiksi se, mihin ruokiin tai valmisteisiin D-vitamiini on lisätty. Juuri nämä ruoat eivät ensinnäkään ole kaikkien mielestä tavoiteltavaa ja siis hyvää ravintoa. Kuten teollisesti valmistetut ja ns. prosessoidut margariinit ja maito. Kaikki eivät voi juoda maitoa, ja myös eettiset syyt, veganismi voivat muuttaa tilanteen. Onko tarkoitus ohjailla näillä D-vitaminoinneilla ihmisten ruokavaliota?
Itse kannatan järkevää ja tiedostettua auringonottamista ja suuren osan vuotta purkista. Turvallista, halpaa ja saanti riittävää varmasti.
Rintasyöpä esimerkkinä
Jos otetaan tarkasteluun rintasyöpä, painotus on pitkälti laitettu seulontoihin, mammografioihin ym., useat tuntevatkin sen pinkin tunnuksen. Yhdysvalloissa on laskettu vuodessa käytettävän tämän sairauden varhaiseen tunnistamiseen 4 miljardia, jonka hyödyt jäävät kuitenkin vaatimattomiksi, ennaltaehkäisyyn verrattuna. Tieteelliseen näyttöön nojautuen: D-vitamiinilla voitaisiin saavuttaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti roimasti kannattavampia tuloksia. On laskettu, että jos Yhdysvalloissa nostettaisiin D-vitamiinipitoisuus tasolle 100-150nmol/l sairastuisi vuosittain rintasyöpään noin 225000 naista vähemmän.
Esimerkiksi Suomessa joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään, jolloin se on naisten yleisin syöpä. Suomalaisten syöpäjärjestöjen sivuilla ei kuitenkaan korosteta D-vitamiinin oleellista roolia tässä, vaan ensisijaisesti painotus on varoituksessa auringon ottamisen ongelmallisuudesta syövän suhteen!?
Tutkimustuloksista muutamia poimintoja.
D-vitamiinilla saavutettu 50-80% ennaltaehkäisy rintasyövän suhteen.
- 5000 naisen kohorttitutkimuksessa iältään 55v tai vanhemmilla naisilla rintasyövän riski vähentyi n. 80%:lla, kun tutkittavien D-vitamiinin seerumipitoisuus oli yli 150 nmol/l verrattuna naisiin, joilla pitoisuudet alle 50 nmol/l. Seuranta aika oli 4 vuotta. Mitä suurempi D-vitamiiniarvo, sitä vähemmän rintasyöpää. Näin voidaan todeta, että parhaita tuloksia saavutettiin varsin korkeilla D-vitamiiniarvoilla, verrattuna suosituksiin. (McDonnell, & 2018).
- Kun tutkittiin 100 nmol/l pitoisuutta verrattuna 50 nmol/l laski rintasyövän esiintyvyys 67% (McDonnell, & 2016)
(Huom. Suomessa usein pidetään turvallisena ylärajana 125 nmol/l pitoisuutta.)
- Tapaus-verrokkitutkimuksessa postmenopaussi-ikäisillä naisilla todettiin kuinka D-vitamiinin seerumiarvo oli käänteisesti verrannollinen rintasyövän riskiin. (Abbas &, 2008)
- Tapaus-verrokki tutkimuksessa Australiassa todettiin, että yli 75 nmol/l D-vitamiinipitoisuudella riski rintasyöpään oli selkeästi vähäisempi. (Bilinski &, 2012)
Vastaavan suuntaisia tutkimuksia on paljon enemmänkin, jokainen voi käydä tutkimassa esimerkiksi osoitteessa grassrootshealth.net
Mitokonrdrioiden huolto
Auringonvalo on äärettömän tärkeä terveyden kannalta. Mutta tämä vaikuttavuus ei suinkaan liity pelkästään D-vitamiiniin. Tästä minut on saanut vakuuttuneeksi Dr. Roger Seheult Kalifornian San Diegosta, joka on mielestäni Youtubessa yksi vakuuttavimpia lääkäreitä. Hyvin selkeästi, tekemättä mitään numeroa, ymmärrettävästi hän osaa kertoa asioista, ja kiteyttää oleellisen. Tämä on juuri paras merkki luotettavuudesta. Hänellä on peräti neljä lääketieteen erikoisalaa hallussa.
Melatoniini ei ole pelkästään suosittu unilääke, vaan se on myös erittäin tehokas antioksidantti, jolla on elimistön kaikissa soluissa tärkeä aivan toisenlaiseen asiaan liittyvä tehtävä. Melatoniini auttaa mitokondrioita puhdistautumaan kuona-aineista. Näin nämä solujen ”energialaitokset” säilyvät terhakkaina. Mikä sitten saa melatoniinia syntymään? Auringonvalo on tässäkin kaikkein tärkein, mutta toiset pitemmät aallonpituudet kuin D-vitamiinin kohdalla. Kun D-vitamiini syntyy ultravioletti-säteilystä (UVB), niin melatoniinia syntyy puolestaan auringon säteilyn infranpuna- aallonpituuksilla.
Miten tämä on havaittavissa, kun se ei ole nähtävää valoa? Infranpunasäteily tuottaa sen auringonpaisteen lämmön, joka on aistittavissa iholla ja myös syvemmällä kudoksissa. Infrapunasäteily pystyykin penetroitumaan pintaa, ihoa syvemmälle ja vaikuttamaan soluihin näin laajasti elimistössä. ”Auringonlämmöllä” on siten erityisiä voimakkaita terveysvaikutuksia, jotka eivät liity mitenkään D-vitamiiniin. Näin ollen, purkista otettava D-vitamiini ei pysty koskaan täysin korvaamaan luonnollista auringonvaloa. Auringon luonnollinen valo on siis vieläkin tärkeämpi kuin olen osannut kuvitella D-vitamiiniin tutustuttuani. Samassa on kuitenkin todettava, että jo D-vitamiini yksinään on niin merkittävä, että sen pitoisuudesta elimistössä kannattaa todella pitää huolta.
Yleisen terveydentilan kannalta, myös infektiotautien vastustuskyvyn on oleellisen tärkeää saada riittävästi auringonvaloa. Sanoisin, että ihminen on suorastaan riippuvainen auringon suorasta valosta, muuten hän ei voi hyvin. Tässä valossa, sanoisinko, olen ollut järkyttynyt, kun viime aikoina on esiintynyt vaatimuksia ulkonaliikkumiskielloista. Varsinkin kun on tieteellisesti pystytty osoittamaan, että tällaisten toimenpiteiden positiiviset ja tavoitellut vaikutukset ovat viimeisinä aikoina jääneet hyvin marginaalisiksi. (Allen, 2021)
Monessa mukana – D-vitamiini
Ymmärrettyäni mittavan ja noin vuosisadan kestäneen D-vitamiinin tieteelliseen tutkimuksen kaaren, sen merkitykset ja merkittävyyden, olen kovin hämmästynyt. Miksi se ei saa huomiota? Näin monipuolinen ja vaikuttava kokonaisuus, historia, evoluutio, tarina.
Mihin kaikkiin sairauksiin D-vitamiini on yhdistetty? Nämä seuraavassa esittämäni luettelot eivät ole minkään tyyppisiin ”salaliittoihin” perustuvia tai muuten hämäräperäisiä arveluita, vaan perustuvat lääketieteellisiin julkaisuihin. Eivätkä ne ole yksittäisiä, vaan niitä näyttää olevan valtavasti, ei satoja vaan tuhansia.
Lista on kattava ja lähes kaikille erilaisille lääketieteen erikoisaloille ulottuva. On myös todettavissa merkittävä seikka, joka voi osaltaan selittää, miksi lääketieteessä D-vitamiini on lapsipuolen asemassa: D-vitamiinin vahvuus näyttäisi olevan sairauksien ennaltaehkäisyssä. Tämä voi olla lääketieteelle vierasta, lääketiede on totunnaisesti fokusoitunut jo sairastuneeseen ihmiseen. (Alanen, 2004) Ja hoitomenetelmät tutkitaan menetelmin ja metodein, jotka soveltuvat niihin. Primaaripreventio ei ole lääketieteen ydinaluetta. Krooniset sairaudet, joihin tarvitaan jatkuva elinikäinen lääkitys, muodostavat lääketeollisuuden bisnesidean ja kassavirran kivijalan.
Kuten todettua, Anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaan mukaan lähes kaikilla kroonisilla sairauksilla ja D-vitamiinin puutoksella on havaittu olevan yhteyksiä. Se on paljon sanottu. Tämä on perusteena sille, että ajatus ihmisen kulkeutumisesta pohjoisille vyöhykkeille saattaa olla todella merkityksellinen terveyden kannalta, yhä tänä päivänä.
Aiemmin mainitun metabolisen oireyhtymän lisäksi, jonka lääkitysten yleisyyden perusteella voidaan katsoa olevan todellinen kansantauti, voidaan D-vitamiini yhdistää hämmästyttävän moneen sairauteen.
Esitän tässä lopuksi rimpsun D-vitamiiniin yhdistettävistä sairauksista ja toiminnanhäiriöstä lääketieteelliseen näyttöön perustuen. Kaikenlaiset infektiotaudit, sekä luontainen että hankinnainen immuniteetti, munuaisten toiminnanvajaus, useat erilaiset syövät,, sydän- ja verisuonitaudit, hedelmällisyys, hampaiden ja luuston terveys, suolistosairaudet, MS-tauti, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, ylipaino, psoriasis, allergiat, astma, atopia, ALS, autoimmuunisairaudet, masennus ja unettomuus, keskittymisvaikeudet, hiusten kasvu, turvotukset, kivut, lihasheikkous, karies, selkäkivut, akne, haavan ja palovammojen parantuminen, ADHD, autismi, epilepsia, fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä.
Loppuun
Tiedän monia lääkäreitä, jotka ovat vakuuttuneet D-vitamiinin hyödyistä. Itse olen D-vitamiinin suhteen vasta-alkaja ja ollut ajankohtaisesti kiinnostunut lähinnä sen ennaltaehkäisevistä terveysvaikutuksista henkilökohtaisessa ja läheisteni elämässä. D-vitamiini tutkimus on sittemmin vienyt mukanaan.
Olen ammentanut joidenkin tiedeihmisten ja lääkäreiden videoitua tuotantoa, jotka ovat selkeästi ja vahvasti viestittäneet aiheesta, jopa omistautuneet D-vitamiinille, kuten Dr. Michael Holick, Dr. Roger Seheult, Dr. Stasha Gominak. Dr. John Campbell, Dr. Mobeen Syed. Suomalaisista kirjoittajista päteviä ajatuksia olen aistinut farmakologian emeritusprofessori Ilari Paakkarilta, joka mm. on kirjottanut Duodecimin Terveysporttiin perusteellisen D-vitamiini osuuden, joka tyyliltään ja kiinnostavuudeltaan kielii juuri perehtyneisyydestä (Paakkari, 2021). On ollut antoisaa tutustua nimenomaisesti yhteiselle terveysvaikutusten asialle omistautuneiden ja perehtyneiden ihmisten teksteihin ja esityksiin, ja saada toistuvasti henkilökohtaisia ja luultavasti myös hyvin kauaskantoisia, eli jopa elämänkaarta pidentäviä oivalluksia!
Pistän tähän vielä jotakin suositeltavia sivustoja, joista voi täydentää omaa D-vitamiinitietämystään. Tietoa on saatavilla paljon, jos kiinnostusta riittää oman terveyden edistämiseen.
Lähteet:
Abbas, S. & (2008). Serum 25-hydroxyvitamin D and risk of post-menopausal breast cancer-results of a large case- control study. Carcinogenesis, January 2008, s. 93–99,
Alanen, P. (2004). Kirjassa Lääketiede ja tieteenteoria. Miksi terveyden tutkimus jäsentyy luonnontieteeksi? s. 27-31.
Allen, D. (2021). Covid-19 Lockdown Cost/Benefits: A Critical Assessment of the Literature. International Journal of the Economics of Business, s. 1-32.
Awad, A. & (2011). Vitamin D and Metabolic Syndrome Risk Factors: Evidence and Mechanisms. Critical Reviews in Food Science and Nutrition. Volume 52, Issue 2, November 2011. s. 103-112.
Bilinski, K. & (2013). Association between 25-hydroxyvitamin D concentration and breast cancer risk in an Australian population: an observational case-control study. Breast Cancer Research and Treatment, 2013 Jan;137(2):599-607.
Harris, S. (2006). Vitamin D and African Americans. Journal of Nutrition. 2006 Apr;136(4):1126-9.
Holick, M. (2017). The vitamin D deficiency pandemic: Approaches for diagnosis, treatment and prevention. Reviews in Endocrine and Metabolic Disorders. 2017 Jun;18(2):153-165.
Kwame, O. (2010). 25-OH Vitamin D: Is It the Universal Panacea for Metabolic Syndrome and Type 2 Diabetes? The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, Volume 95, Issue 9, 1 September 2010, s. 4220–4222.
Martini, L. & (2006). Vitamin D Status and the Metabolic Syndrome. Nutrition Reviews, Volume 64, Issue 11, November 2006, s. 479–486.
McDonnell, S. & (2016). Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentrations ≥40 ng/ml Are Associated with >65% Lower Cancer Risk: Pooled Analysis of Randomized Trial and Prospective Cohort Study. PLoS One. Published online 2016 April 6.
McDonnell, S. & (2018). Breast cancer risk markedly lower with serum 25-hydroxyvitamin D concentrations ≥60 vs <20 ng/ml (150 vs 50 nmol/L): Pooled analysis of two randomized trials and a prospective cohort. PLoS One. Published: June 15, 2018.
Mirhosseini, N. & (2018). Vitamin D Supplementation, Serum 25(OH)D Concentrations and Cardiovascular Disease Risk Factors: A Systematic Review and Meta-Analysis. Frontiers in Cardiovascular Medicine. 12 July 2018.
Mäkitie, O. (2011). Muuttuiko mikään uusien D-vitamiini- suositusten myötä? Duodecim-lehti 2011;127(12): s. 1181-3.
Paakkari, I. (2021). D-vitamiini. Terveyskirjasto, päivitetty 8.3 2021, Lääkärikirja Duodecim.
Shaojing, Y. & (2021). Dose-response relationship between serum 25 hydroxyvitamin D and the risk of Metabolic Syndrome. Clinical Nutrition. Volume 40, Issue 4 s. 1530-1536.