Lääkärissä käynnit ja CAM-hoitojen käyttö

Lääkärissä käynti osoittautui vahvimmaksi CAM-hoitojen käyttöä ennakoivaksi yksittäiseksi tekijäksi Erlend L. Fjærin ja tutkimusryhmän tekemässä tutkimuksessa, josta raportoi BMC Complementary Medicine and Therapies -lehti (2020).

Tutkimuksessa selvitettiin, miksi CAM-hoitojen käyttö on joissakin maissa yleisempää kuin toisissa. Tarkoitus oli löytää täydentävien hoitojen käyttöä selittäviä yhteiskunnallisia tekijöitä.

Täydentävien hoitojen (CAM) käyttöä ennakoivat yksilötasolla koulutus ja taloudelliset tekijät ja valtioiden tasolla terveysmenot asukasta kohti.

Tulos ei anna tieteellistä tukea julkisuudessa silloin tällöin esitetylle väitteelle, että täydentävien hoitojen käyttö vähentäisi, ehkäisisi tai viivästyttäisi lääkäriin haketutumista. Tulos voi mieluumminkin kuvata sitä, että kun ihmisellä on vaivoja, hän hakee apua eri suunnilta samanaikaisesti, mikäli hänellä on resursseja – yksilöllisiä tai yhteiskunnallisia.

Tutkimusaineisto koottiin Euroopan sosiaalitutkimuksen seitsemännen kierroksen (European Social Survey, ESS 7, 2014) haastatteludatasta. Vastaajia oli 21 Euroopan (mukana myös Israel) maasta yhteensä 33 371 henkilöä, jotka olivat 25-vuotiaita ja sitä vanhempia.

Tulosten mukaan täydentävien hoitojen käyttö oli yksilötasolla yhteydessä sosioekonomisiin ja terveydellisiin tekijöihin ja maatasolla valtioiden terveysmenot olivat positiivisesti yhteydessä täydentävien hoitojen käytön yleisyyteen.

CAM-hoidoiksi valittiin ESS 7:ssä mukana olleista hoitomuodoista akupunktio, akupainanta, kiropraktiikka, osteopatia, vyöhyketerapia, homeopatia ja yrttilääkintä. Nämä seitsemän  terapiamuotoa jaettiin kahteen ryhmään: kehohoitoihin (physical) ja suun kautta nautittaviin, nieltäviin tuotteisiin (consumable). Jälkimmäisiin luettiin homeopatia ja yrttilääkintä (Kuva). Ryhmät ovat osittain limittäisiä, kuten esimerkiksi homeopatiassa ja perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, mutta tässä tutkimuksessa ryhmiä käsiteltiin erillisinä.

KUVA: Fjær ym 2020 tutkimuksessa kehohoitoja (physical) olivat akupunktio, akupainanta, kiropraktiikka, osteopatia, vyöhyketerapia ja tuotteita (consumable) homeopatia ja yrttilääkintä.

Tulosten mukaan vähintään yhtä mainituista CAM-hoidoista ainakin kerran viimeksi kuluneiden 12 kuukauden  aikana käyttäneitä oli 17.9 prosenttia haastatelluista.  Heistä 10.9 prosenttia oli käyttänyt ainakin yhtä viidestä kehohoidosta, 9.3 prosenttia oli käyttänyt jotakin nieltävää tuotetta ja 2.5 prosenttia oli käyttänyt kumpaakin.

Yksilötason eroja CAM-hoitojen käytössä

Lääkärissä käynti oli vahvin CAM-hoitojen käyttöä ennakoiva tekijä. Ne, jotka olivat käyneet lääkärissä, olivat myös käyttäneet CAM-hoitoja enemmän verrattuna niihin, jotka eivät olleet käyneet lääkärissä viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. (OR = 2.87, 95% CI = 2.37–3.47).

Naiset raportoivat miehiä useammin käyttävänsä CAM-hoitoja (kun muut muuttujat vakioitiin) (OR = 1.62, 95% CI = 1.49–1.75). Käyttö oli yleisintä 45–64-vuotiaiden joukossa. Ikä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä CAM-käytön yleisyyteen.

Korkea-asteen koulutuksen saaneiden ryhmässä CAM-käyttö oli yleisempää kuin kuin vähän koulutettujen ryhmässä (OR = 2.00, 95% CI = 1.70–2.34). Ne, jotka elivät tuloillaan kohtalaisen mukavasti käyttivät enemmän kaikkia CAM-hoitoja ja kehohoitoja kuin heikossa taloudellisessa asemassa olevat (kehohoidot OR = 1.46, 95% CI = 1.25–1.70). Nieltävien tuotteiden osalta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Työssä käyvät raportoivat työttömiä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kaikkien CAM-hoitojen ja kehohoitojen käyttöä (kehohoidot OR = 1.32, 95% CI = 1.10–1.58), mutta ei nieltävien tuotteiden käyttöä.

Vastaajat, jotka ilmoittivat että heidän tarpeitaan ei ollut kohdattu terveydenhuollossa, ilmoittivat enemmän CAM-käyttöä kuin ne, joiden tarpeet oli otettu huomioon (OR = 1.57, 95% CI = 1.40–1.76).

Tyytymättömyyttä terveydenhuoltopalveluihin raportoineet ilmoittivat enemmän CAM:n käyttöä kuin ne, jotka olivat palveluihin keskimääräisesti ja hyvin tyytyväisiä. (OR = 1.26, 95% CI = 1.17–1.36)

Pitkäaikaisista terveysongelmista kärsineet raportoivat käyttävänsä enemmän CAM-hoitoja kuin ne vastaajat, joilla ei ollut pitkäaikaisongelmia terveytensä suhteen (OR = 1.44, 95% CI = 1.26–1.54).

Yhteiskunnalliset tekijät selittävät eroja CAM-käytön yleisyydessä

Makrotalouden tekijät, kuten bruttokansantuote asukasta kohden ja terveysmenot otettiin tutkimuksessa tarkasteltaviksi, koska oletettiin, että niissä maissa, joissa terveydenhuollon kustannukset ovat korkeat, CAM-hoitoja olisi enemmän integroitu terveydenhuoltojärjestelmän palveluihin. Tutkijat viittaavat Maailman terveysjärjestön, WHO:n tekemiin maaraportteihin. Niiden mukaan keskimääräisesti hyvinvoivissa maissa, joiden terveydenhuoltokustannukset ovat suuret, kuten Sveitsissä, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa, CAM-hoidoista suurempi määrä kustannetaan julkisista varoista ja ne ovat integroituja tavanomaiseen terveydenhuoltojärjestelmään useamain kuin taloudellisesti köyhemmissä maissa. Artikkelissa mainitun norjalaistutkimuksen mukaan jopa kolmasosa CAM-hoitojen käyttäjistä Norjassa raportoi käyttäneensä terveydenhuollon ammattilaisten tarjoamia täydentäviä hoitoja.

Neljä maatason muuttuja olivat: terveysmenot asukasta kohden, yksityiset palvelumaksut (out-out-of-pocket payments), lääkäritiheys ja perusterveydenhuollon portinvartijan rooli (gatekeeping in primary health care).

Valtioiden vertailussa terveysmenot asukasta kohti olivat positiivisesti yhteydessä CAM-hoitojen kokonaiskäyttöön. Lisäksi tämä muuttuja oli paras kehohoitojen käytön ennustaja maatasolla ja selitti 69 prosenttia maiden välisestä varianssista.

Yksityiset palvelumaksut olivat merkitsevästi ja käänteisesti yhteydessä kehohoitojen käyttöön, mutta ei tuotteisiin. Yksilötasolla hoitomaksut saattavat siis vähentää sellaisten hoitomuotojen käyttöä, joita haluttaisiin käyttää, jos resursseja siihen olisi.

Lääkäritiheys oli yhteydessä CAM-käyttöön: mitä enemmän lääkäreitä suhteessa asukasmäärään, sitä enemmän kansalaiset käyttivät CAM-hoitoja. Perusterveydenhuollon portinvartijuus ei ollut yhteydessä CAM-käyttöön.

Yhteenvetona tutkijat toteavat, että hyvinvointivaltiot, joissa on korkeat terveysmenot  näyttäisivät enemmän integroineen CAM-hoitoja palvelujärjestelmäänsä kuin valtiot, joissa on matala bruttokansantuote ja alhaiset terveysmenot.

Lähde Fjær et al. 2020 The use of complementary and alternative medicine (CAM) in Europe. BMC Complementary Medicine and Therapies 20:108. The use of complementary and alternative medicine (CAM) in Europe – PubMed (nih.gov) https://doi.org/10.1186/s12906-020-02903-w KUVA: Shutterstock