Olen asunut Saksassa liki 20 vuotta. Minua on pyydetty kirjoittamaan saksalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä, joka poikkeaa aika tavalla suomalaisesta. Suurin ero on siinä, että täällä vallitsee valinnanvapaus terveydenhoidossa.
Saksassa terveydenhoitojärjestelmässä on kaksi haaraa: jos olet yksityisyrittäjä, opiskelija, freelancer tai valtion tai kunnan virkamies, voit valita yksityisen vakuutuksen ilman ehtoja, muiden työssäkäyvien pitää ansaita vähintään 60 750 € vuodessa voidakseen valita privaattivakuutuksen. Privaattivakuutetut saavat parempaa sairaalaahoitoa ja voivat valita (helpommin) esimerkiksi homeopaattilääkärin. Loput kuuluvat sairaskassaan, joita on useita. Sairaskassaan kuuluva maksaa palkastaan noin 15% joka kuukausi kassalle sairausvakuutuksenaan. Vaikka ansaitsisi yli tuon 60 750 € voi sairaskassaan kuulua vapaaehtoisesti. Se on kannattavaa esimerkiksi silloin, jos on vaimo kotirouvana ja lapsia. Koko perhe on myötävakuutettu samalla rahalla. Terveillä ja lapsettomilla, kuten minä ja mieheni, se ei ole kannattavaa. Me selviäisimme halvemmalla, jos maksaisimme suoraan kaikki terveyskulumme. Näin käytännössä työssäkäyvät maksavat työttömien ja suurperheiden terveydenhoidon.
Ongelma tässä yksityistetyssä terveydenhuollossa ovat paitsi sairaskassojen tehoton taloudenpito myös sekä potilaiden että lääkäreiden tekemät petokset. Viimeaikaisten laskelmien mukaan petokset syövät kassojen varoja miljardien edestä vuosittain. Sen mahdollistaa läpinäkymättömyys. Kun joskus tehdään tehotarkastuksia jonkun lääkärin vastaanotolle, saattaa käydä ilmi, että samalta potilaalta on hoidettu kolme jalkaa, tai että lääkäri on ottanut potilaita vastaan 22 tuntia vuorokaudessa oman ilmoituksensa mukaan… Näissä tapauksissa asia siirtyy lääkärikollegion käsiteltäväksi, ja koska korppi ei korpin silmää noki, sakot ja seuraamukset ovat pienet. Tämä systeemi on kaatumaisillaan, potilaiden maksamat maksut ovat jo ylärajoilla, joten rakenteellinen muutos on asiantuntijoiden mukaan tarpeen. Saksassa tarvittaisiin soteuudistusta.
Asun idyllisessä 4500 asukkaan kylässä (virallisesti kaupunginosassa), jonka historia juontaa keskiajalle. Täällä on kolme lääkärinvastaanottoa. Saksassa kaikki lääkärit pitävät yksityisvastaanottoja, joskus yhteisesti jonkun toisen lääkärin kanssa. Tänne muuttaessani menin aluksi yhden lääkärin vastaanotolle, mutta vaihdoin omalääkäriä, koska en ollut tyytyväinen ensimmäiseen. Se sujui ihan vain ilmoittamalla uudelle lääkärille, että siirryn tänne. Olen näiden kahden vuosikymmenen aikana nähnyt monenmoisia lääkäreitä, vaikken mikään sairastaja olekaan.
Huippu oli allergialääkäri, joka ahneuksissaan sukkuloi huoneesta toiseen potilaita vastaanottamassa. Minut hän otti vastaan henkilökunnan kahvihuoneessa. Raapusti kynällä jotain paperille ja käski tulla uudestaan vastaanotolle. Kun sitten menin uudestaan, hänellä ei ollut aavistustakaan, kuka olin ja miksi olin tullut. Ongelmani oli allerginen ihottuma kaulasta vyötäröön. Hän teki ihotestin ja totesi, etten ehdottomasti ole allerginen. Minä vastasin, että ”sepä koomista, olen jo 20-vuotiaasta potenut siitepölyallergiaa ja reagoin koiriin. Suomessa katsotaan, että jos on allergisia oireita ja antihistamiini auttaa, ihminen on allerginen”. Lääkärin pääaineena oli ilmeisesti ollut ylimielisyys, hän vastasi: ”Te olette koominen, rouva Tavi”. Vertaukseni Suomeen sai osakseen vain mulkaisun, jota en voinut tulkita muuten kuin ”Suomi, missä se on, jossain Siperiassa? Mitä siellä tiedetään?”. Mieheni ja ystäväni saavat toki sanoa minua koomiseksi, mutta ei hoitava lääkäri. Lähisuvussani on useita allergikkoja. Emme kukaan reagoi ihotestiin.
Niinpä, kun olen löytänyt hyvän lääkärin, joudun usein matkustamaan naapurikaupunkiin ja kuluttamaan puolet päivästäni sillä reissulla. Silmälääkärini on Kronbergissa, gynekologini Frankfurtissa, hammaslääkärini Oberurselissa ja korvalääkäri Hofheimissa… Kun vielä ottaa huomioon, että tavallisesti lääkärissä joudut odottamaan pari tuntia, vaikka sinulla olisi sovittu vastaanottoaika, olen iloinen, etten joudu noissa käymään kuin pari kertaa vuodessa tai joka toinen vuosi. Parhaat lääkärit täällä ovat samanlaisia kuin missä tahansa: he ovat paneutuvia, opettelevat tuntemaan sinut – ja kunnioittavat itsemääräämisoikeuttasi. Gynekologini ei ole kertaakaan näiden vuosien aikana ehdottanut minulle hormonikorvaushoitoa, koska en ole itse sellaista ottanut puheeksi. Omalääkärini on lääketieteen tohtori, joka on erikoistunut sisätauteihin ja akupunktuuriin. Jos haluaisin akupunktiohoitoa, joutuisin maksamaan sen itse, sairaskassani ei sitä korvaisi. Jos haluaisin käyttää homeopatiaa tai muita täydentäviä hoitoja, minun pitäisi sopia kassan kanssa kuukausittaisesta lisämaksusta.
Täällä Saksassa ilmapiiri on kuitenkin aika tavalla toinen kuin Suomessa. Täällä korvalääkäri saattaa ehdottaa elämäntapahoitoja ja kiinalaista perinteistä lääketiedettä lievään kuulon heikkenemiseen. Minä kävin vastikään valittamassa unihäiriöitäni omalääkärilleni. Tein selväksi, että kaikki elämäntapakeinot ovat jo käytössä ja etten halua psyykelääkkeitä, vaan jotain yrttirohdosta. Lääkärini naurahti: ”Luonnon huumetta” ja varmisti, etten ole masentunut. Hän muuten kysyi vahvistuksen siitä, etten ole masentunut, myös mieheltäni, joka sattumalta oli samaan aikaan vastaanotolla. Sitten hän kirjoitti minulle reseptin laventeliöljykapseleille. Ne ovat reseptivapaita, mutta silloin kun lääkäri suosittelee reseptivapaata apteekkivalmistetta, hän kirjoittaa erivärisen reseptin. Kassa ei korvannut laventelirohdosta. Kun menin kylän ainoaan apteekkiin reseptini kanssa, apteekkari kysyi, informoiko lääkäri minua tuotteesta. Vastasin, ettei. Apteekkari innostui kertomaan, että tuotteesta on tehty laadukkaita tutkimuksia. Sitä pitää käyttää kaksi viikkoa nähdäkseen, tehoaako se. Tutkimuksen mukaan 60%:lla potilaista se tehoaa. Apteekkari käytti hassua sanaa, hänen mukaansa tuote vaikuttaa ”aufhellend” eli valkaisevasti. Tarkoitti varmaankin että lisää mielen positiivisuutta ja kirkkautta.
Kun olin melkein kaksi viikkoa käyttänyt, en ollut huomannut mitään vaikutusta. Päätin kuitenkin syödä ostamani kahden viikon satsin loppuun. Olin jo aika skeptinen, ja ajattelin kuuluvani siihen 40%:iin, joihin tuote ei tehoa. Sitten yhtä äkkiä se alkoikin toimia. Laventeliöljykapseleista sanotaan, että ne rauhoittavat mieltä silloin, kun päässä liikkuu liikaa ajatuksia, kun ihminen on stressaantunut. Nyt käytän säännöllisesti laventeliöljykapseleita ja nukun paljon paremmin. Olen siis väärin parantunut?
Suurin osa sairaskassoista siis korvaa täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, toki eritysmaksusta. Tämä tarkoittaa, että niin ayurveda, kiinalainen lääketiede kuin homeopatiakin ovat täysin vapaasti valittavissa.Oma kassani korvaa esimerkiksi 4 kertaa osteopatiaa vuodessa, mikäli lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi ennaltaehkäisyksi. Kun nilkkani oli murtunut sairaskassa korvasi 3×6 lääkintävoimistelusarjaa sekä 2×6 osteopatiahoitoa. Nilkkani kuntoutuikin kävelykuntoon hyvin nopeasti. Kassani myös jakaa bonuksia säännöllisesti hammashoidossa käyvälle, rokotukset ottavalle jne. Kyse on korkeintaan 30€ vuosisummasta, mutta kannustus sekin.
Otan nyt esimerkiksi homeopatian, koska se Suomessa herättää eniten ärsytystä tietyillä tahoilla. Olen homeopatianeutraali, itse en ole valinnut sitä hoitolinjaa. En nyt nyt tässä lähde spekuloimaan, miksi se toimii, mutta ympärilläni näen, että se käytännössä toimii. Miljoonat ihmiset Saksassa elävät ihan hyvin sen kanssa. Vastoin vitsejä, homeopaattilääkärit (he siis ovat lääkärikoulutuksen saaneita, jotka ovat erikoistuneet homeopatiaan) lähettävät potilaitaan ihan normaalisti tutkimuksiin ja kirurgisiin operaatioihin tarpeen mukaan. Lääkehoito ja kokonaisvaltainen hoito-ote poikkeavat sitten biolääketieteestä. Tosin rajat eivät täällä ole jyrkät, kuten omalääkärini esimerkki osoittaa.
Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan 60% saksalaisista on joskus käyttänyt globuleja (homeopaattisia lääkevalmisteita). Se tarkoittaa liki 50 miljoonaa saksalaista. Naisista 73% ja miehistä 48%. Ilmapiiri on yhä enemmän sellainen, että tarvitaan ”Medizinwende”, eli muutos lääketieteessä. Terveys- ja ympäristötietoisuuden lisäännyttyä yhä useampi kaipaa kokonaisvaltaista otetta lääketieteessä. Toki täälläkin on käynnissä voimakas debatti homeopatiaa vastaan. Youtube on tulvillaan saksankielisiä videoita, joissa selvitetään ”miksi homeopatia on humpuukia”. Samoin kuin videoita, joissa kerrotaan ”homeopaattisesta itsehoidosta”.
Tässä tulee eteen kysymys VALINNANVAPAUDESTA: ajatellaanko, että ihminen on itse kykenevä ratkaisemaan itseään koskevia asioita, vai uskotaanko, että poliitikot lääkärikunnan lobbauksella ovat päteviä ja oikeutettuja päättämään puolestamme, miten meitä hoidetaan?
Seuraava kysymys koskee sitten terveydenhoidollista kokemusta: jos saan avun terveydellisiin oireisiini jostakin hoitolinjasta, miksi en saisi sitä käyttää? Tietenkin on mahdollista, että ihminen valitsee tyhmästi ja tekee terveydelleen hallaa, mutta onko tosiaan valtion tehtävä päättää asiasta? Eikö pikemminkin valtion tehtävä olisi luoda lailliset raamit ja laatuvalvonta erilaisille terveydenhoidossa toimijoille?
Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet kokonaisvaltaisesta lääketieteestä, ovat niitä, jotka ovat ottaneet vastuun terveydestään omiin käsiinsä. He tulevat kansantaloudellekin edullisemmiksi, sitä kannattaisi politiikkojen pohtia.
Uudelleen julkaistu kirjoittajan luvalla
Alkuperäinen kirjoitus:
Varpu Tavi: Vapaus valita homeopatia | Uusi Suomi Puheenvuoro