Kirjoittajat: Varpu Tavi ja Leena Hannula
Jatkuvasti ja sydäntäsärkevästi itkevä vauva vie vanhemmilta voimat. He eivät tiedä, miten auttaa lastaan, mikä saa heidät tuntemaan itsensä avuttomiksi. Jopa joka viides vauva on niin kutsuttu koliikkivauva, joka itkee toistuvasti ja pitkään – ja etenkin iltaisin. Koliikilla tarkoitetaan kolmesta viikosta nelikuukautisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä (Wessel 1954) edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi.
Lääketiede ei ole vielä pystynyt selvittämään syytä koliikille. Todennäköisenä pidetään, että sen takana on useampia aiheuttajia. Aiemmin on arveltu, että koliikki on merkki suoliston mikrobiflooran hitaasta kehittymisestä tai häiriöstä. Niinpä on tutkittu probioottien vaikutusta oireiden lievitykseen. Toisen teorian mukaan koliikin syy ei ole pelkästään suolistoperäinen, vaan itkuisuus liittyy keskushermoston kehittymiseen, vauvan temperamenttiin (niin kutsutut haasteelliset lapset) sekä vauvan ja vanhempien välisiin suhteisiin. Neljän kuukauden kuluttua vauvan oireet tavallisesti alkavat hävitä.
Koliikkioireisen vauvan vanhemmille suositellaan lapsen kanniskelua, keinuttelua tai rattaissa liikuttelua. On myös havaittu pölynimurin äänen tai autoajelun rauhoittavan lasta. Joissakin ohjeissa suositellaan suhuäänteiden kuiskuttelua vauvan korvaan, tutin tai rinnan imeskelyä tai kapalointia ym. Virallista hoitosuositusta koliikkioireisten vauvojen perheille ei ole ja terveydenhuollon keinot perheiden auttamiseen ovat vähäiset. Koliikin pitkäaikaisvaikutuksia lapsille ei ole tutkittu, mutta tiedetään että vauvan itkuisuus lisää merkitsevästi perheiden kokemaa stressiä. Kosketushoitoja käytetään Suomessakin koliikkivauvojen oireiden helpottamiseen, vaikka tutkittua tietoa niiden hyödyistä, haitoista ja turvallisuudesta Suomessa on niukasti. Koska koliikki nykytietämyksen mukaan on pitkälle hermostoperäistä ja kosketus auttaa rauhoittamaan itkuista lasta, on hyvin luontevaa ajatella, että kosketukseen perustuvista hoidoista voisi olla apua koliikkivauvojen hoidossa. Tutkimustiedon puutteessa neuvoloilla ei ole keinoja auttaa perheitä tai näyttöön perustuvaa tietoa, jotta he voisivat suositella perheille mitään hoitomuotoa.
Lääkkeellisten keinojen lisäksi koliikkivauvojen oireita on pyritty helpottamaan kansainvälisssä tutkimuksissa erilaisilla manuaalisilla kosketushoidoilla. Tutkimustietoa aiheesta on vielä melko vähän. Manuaalisista hoidoista on tutkittu kiropraktiikan ja osteopatian tehoa. Cochrane-katsauksessa vuodelta 2012 todettiin, että katsauksen kuudesta tutkimuksesta mukaan otetuista viidessä vauvan itkemisaika lyheni, mutta tulos ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä, kun mukaan otettiin vain ne tutkimukset, joissa vanhemmat eivät tienneet saiko heidän lapsensa manipulaatiohoitoa vai ei (Dobson ym. 2012).
Vuonna 2018 tehdyssä 19 alkuperäistutkimusta käsittävässä katsauksessa manuaaliset terapiat vähensivät merkitsevästi itkuisten vauvojen itkuaikaa, mutta unen laatuun ja vanhempien ja vauvan väliseen suhteeseen liittyvät vaikutukset eivät olleet yhtä selkeitä (Carnes ym. 2018). Hoitojen riskit todettiin vähäisiksi ja hoidot turvallisiksi.
Tutkijat Icke ja Genc (2018) osoittivat, että vyöhyketerapia vähensi tilastollisesti merkitsevästi vauvojen koliikkioireita verrattuna hoitoja saamattomien oireisiin. Karatas ja Dalgic (2020) totesivat kuuden RCT-tutkimuksen (eli näytön asteen kannalta tutkimusasetelmista vahvimman tutkimuksen) systemaattisessa katsauksessa, että refleksologialla oli vaikutusta vauvojen koliikkioireiden lievityksessä.
Suomessakin koliikkivauvojen vanhempia saatetaan ohjata kokeilemaan vyöhyketerapiaa tai osteopatiaa koliikkivauvalleen, mutta virallista ohjeistusta terveydenhuollossa tästä ei ole. Osteopaatit ovat nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattilaisia, joka hoitavat myös imeväisikäisiä. Tutkimusta osteopaattisen hoidon vaikutuksista vauvaan ja vanhempien kokemuksista hoidoista ei toistaiseksi ole Suomessa tehty.
Vyöhyketerapia on kehitetty klassisesta jalkavyöhyketerapiasta ja koko kehon refleksologiasta. Vyöhyketerapian määrittelyssä puhutaan eri puolella kehoa olevista vyöhykejärjestelmistä. Näihin järjestelmiin sisältyvät elinheijasteiden lisäksi myös toimintatasot ja vyöhykeradat, jotka säätelevät elimistön kaikkia toimintoja. Yleensä hoitaja käsittelee sormin hoidettavan heijastepisteitä, joiden ajatellaan olevan osittain samoja kuin akupunktiossa.
Vyöhyketerapian on osoitettu lievittävän MS-potilaiden oireita sekä syöpä- ja fibromyalgiapotilaiden ahdistusta ja kipuja. Yksittäiset tutkimukset ovat osoittaneet vyöhyketerapian auttavan myös alaselkäkipuihin, migreeniin, stressin lievitykseen sekä diabeetikkojen neuropaattiseen kipuun. Systemaattiset satunnaistettuihin kliinisiin kokeisiin perustuvat katsaukset eivät kuitenkaan anna riittävää näyttöä vyöhyketerapian tehosta. Vahva lääketieteellinen näyttö refleksologian hyödystä siis puuttuu. Tutkimusten laatua heikentävänä tekijänä pidetään sitä, että hoitoa ei ole standardoitu, joten se ei ole samanlaista kaikille asiakkaille. Holistisen ja yksilöllisen hoitamisen näkökulmasta tätä ei voi kuitenkaan pitää itse hoidon laatua heikentävänä tekijänä, vaikka se ehkä heikentää satunnaistetun sokkoistetun kliinisen kokeen laatua. Tutkimusmetodien uudelleenarviointi ja monimetodinen tutkimus auttaa ratkaisemaan hoidon ja tutkimuksen laadun välistä ristiriitaa. (Aarva, 2019)
Vyöhyketerapian käytöstä vauvan koliikissa tehtiin pilottitutkimus Suomessa vuosina 2017-2019. Pilottitutkimuksessa tutkittiin, voiko vyöhyketerapialla vaikuttaa vauvan koliikkioireisiin. Tutkimuksessa hoidettiin 35 vauvaa 3-4 kertaa vyöhyketerapialla. Vanhempien mukaan koliikkioireet loppuivat 43% vauvoista ja helpottivat lopuilla 57% vauvoista. Vauvojen vanhemmat raportoivat, että hoito oli miellyttävää, huolimatta siitä, loppuivatko vai jatkuivatko oireet. Hoito vähensi vauvan koliikki-itkua, vatsavaivoja ja kehon jännitystiloja sekä vauvan levotonta liikehdintää. Vauvat nukkuivat paremmin ja vanhempien stressioireet lievittyivät. (Hannula ym. 2019). Samaan tutkimukseen osallistuneiden vauvojen vanhempia myös haastateltiin (Asunmaa ym. 2020). Haastatellut vanhemmat (n=15) kokivat, että vyöhyketerapia helpotti vauvan oireita kuten suolen toimintaa, ilmavaivoja, vauvan asentoa ja vähensi vauvan itkuisuutta. Vauvan nukkuminen saattoi helpottua jo yhden hoitokerran jälkeen. Pilottitutkimuksen tulosten perusteella todettiin yhteenvetona, että uusi tutkimus laajemmalla otoksella ja koe-kontrolliryhmäasetelmalla olisi siksi perusteltua.
Parhaillaan on Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston välisessä yhteistyössä meneillään tutkimus, joka on jatkoa aiemmin tehdylle pilottitutkimukselle vyöhyketerapiahoidon vaikutuksista koliikkioireisille vauvoille. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tieteelliseen näyttöön perustuvaa tutkimustietoa suomalaisten lapsiperheiden kokemuksista vauvojen koliikista ja perheiden jo käyttämien kosketukseen perustuvien hoitokeinojen, kuten osteopatian, vyöhyketerapian ja silittelyn vaikutuksista vauvojen koliikkioireisiin sekä vanhempien kokemaan stressiin.
Tutkimuksen tavoitteena on edistää koliikkivauvojen perheiden hyvinvointia ja jaksamista näyttöön perustuvan tuen ja ohjauksen avulla.
Kansainvälisesti aihepiiri on hyvin ajankohtainen ja kiinnostava, ja siksi jatkotutkimus on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta. Aineistonkeruuvaiheessa olevaan tutkimukseen on lupautunut asiantunteva, moniammatillinen ohjausryhmä, joka koostuu hoitotieteiden, neurotieteiden ja muiden tieteenalojen professoreista ja tutkijoista. Hankkeen tuloksia tullaan hyödyntämään myös kansainvälisesti.
Vauvan koliikki koskettaa -tutkimushanke
Valokuvien ©Heidi Kannisto
Lähteet
Aarva, Pauliina: Täydentävät hoidot (ss.121-122, Viisas Elämä, 2019)
Asunmaa M, Hannula L & Aho AL.: Vanhempien luottamus ja kokemukset koko kehon vyöhyketerapiasta koliikkioireisen vauvan hoidossa (Tutkiva Hoitotyö 18(4), 12–19. 2020)
Carnes D, Plunkett A, Ellwood J, Miles C.: Manual therapy for unsettled, distressed
and excessively crying infants: a systematic review and meta-analyses. ( BMJ Open 8
(1):e019040. 2018)
Dobson D, Lucassen P, Mille JJ, Vlieger AM, Prescott P, Lewith G.: Manipulative
therapies for infantile colic (Cochrane Database of Systematic Reviews, 2012
http://onlinelibrary.wiley.com.helios.uta.fi/doi/10.1002/14651858.CD004796.pub2/full)
Hannula L, Puukka P, Asunmaa M, Mäkijärvi M.: A pilot study of parents’
experiences of reflexology treatment for infants with colic in Finland (Scandinavian
Journal of Caring Sciences 2019. DOI: 10.1111/scs.12790)
Icke S, Genc R.: Effect of reflexology on infantile colic. (Journal of Alternative and Complementary Medicine 2018. 24(6):584–588. https://doi.org/10.1089/acm.2017.0315)
Jalanko, Hannu: Koliikki ja itkuisuus vauvalla (Terveyskirjasto, Lääkärikirja Duodecim, 28.2.2021)
Karatas N, Dalgic AI.: Effects of reflexology on child health: A systematic review. (Complementary Therapies in Medicine, 50, May. 2020. https://doi.org/10.1016/j.ctim.2020.102364)
Wessel M, Cobb C, Jackson E, Harris G & Detwiler A. 1954. Paroxysmal fussing in infancy, sometimes called “colic”. Pediatrics 14 (5), 421-43
Lisää aiheesta:
Tuntikausia itkevä vauva on koko perheen stressi