Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori Minna Huotilainen on aiemmin kirjoittanut keskittymiskyvyn säilyttämisestä (*), nyt hän on puuttunut toiseen hyvin tärkeään asiaan nykyisessä työelämässä, nimittäin taukojen pitämiseen ja taukokulttuuriin. Tänään (8.9.2021) ilmestyy hänen kirjansa Aivosi tarvitsevat tauon, jonka sain lukea ennakkoon.
Huotilainen luettelee neljä tärkeää syytä, miksi tauot ovat aivoille niin tärkeitä: työuupumuksen torjunta, luovuuden ylläpitäminen ja lisääminen, tauoilla tapahtuva ideoiden vaihtaminen ja yhteiskehittely sekä kestävät työurat (”työura ei ole sprintti, eikä edes maraton, vaan ultrajuoksua”).
Kuinka moni muistaa, kuinka Helsingin nykyinen pormestari Juhana Vartiainen aiheutti kohun kertoessaan haastattelussa ottavansa joka päivä lyhyet nokoset työpaikallaan? Paheksunnan vyöry kohtasi ihmistä, joka kertoi ottavansa 10 minuutin voimanokoset jaksaakseen virkeänä loppupäivän, joka venyi aina paljon normaalia kahdeksaa tuntia pidemmäksi. ”Juhana ottaa aina hyvät päivänokoset veronmaksajien kustantaman torkkupeiton alla. Sen jälkeen on taas mukava haukkua köyhiä”, kommentoitiin somessa. Tämä kertoo ehkä omituisen vinoutuneesta työnteon käsityksestä, ehkä luterilaisen moraalin pinttymiä suomalaisten mielissä. Huotilainen lainaa kirjassaan tutkimuksia, joissa voimanokosten hyöty osoitetaan kiistatta. Hän kehottaakin työnantajia ja johtajia järjestämään työntekijöille viihtyisiä taukotiloja, joissa on mahdollisuus myös lyhyisiin nokosiin niille, joille päiväunet sopivat sekä taukoliikkumiseen ja muuhun ajatukset hetkeksi pois työstä saavaan toimintaan, vaikkapa käsitöiden tekemiseen tai musiikin kuunteluun (tätä kirjoittaessani kuuntelen Dave Brubeckin aiheeseen sopivaa maratonkappaletta Take five). Virkistyneet aivot ovat tuottavat aivot!
Useimmille nykyihmisille älypuhelimen räplääminen on taukotoimintaa, joka vie ison osan niin työ- kuin vapaa-ajastakin. Huotilainen kirjoittaa, kuinka kaksiteräinen miekka some rentoutumiskeinona on. Ei hän sitä tuomitse, mutta kehottaa noudattamaan somehygieniaa ja tiedostamaan algoritmien roolin tajunnan sisällöntuottamisessa.
Huotilainen kertoo kirjassaan tiedon konsolidaatiosta, joka on tietoisuuden ulkopuolinen yhdistelevä toiminto. Aivojen tiedonkäsittelyllä on useampia tasoja, ja konsolidaatiolla tarkoitetaan tiedon järjestelyä, yhdistelyä, vertailua ja tallennusta pääosin tietoisuuden ulkopuolella. Konsolidaatio tarkoittaa oivalluksia, jotka pulpahtavat mieleen ikään kuin tyhjästä, vaikka ne sieltä aivojen kerroksista tulevatkin.
Huotilainen kirjoittaa: ”Voimakkaimmillaan konsolidaatio on niin sanotun tyhjäkäynnin ja erityisesti unen aikana. Kun nukumme tai olemme tyhjäkäynnillä, siis annamme aivojemme olla rauhassa, aivot pystyvät kaikkein parhaiten järjestelemään ja suhteuttamaan uutta tietoa, vertaamaan sitä vanhaan tietoon, löytämään tiedosta säännönmukaisuuksia ja tallentamaan uutta tietoa pitkäkestoisen muistin järjestelmiin. Tyhjäkäntihetki, jolloin vain istumme rauhassa taukohuoneessa, kävelemme kertaalleen rakennuksen ympäri tai torkahdamme hetkeksi päiväunihuoneessa, voi olla oivalluksia ja tehokkuutta tuottava hetki työpäivän aikana. Ilman taukoja pumppaamme aivomme työpäivän aikana ähkyyn uudesta tiedosta. Se voi kuulostaa tehokkaalta, mutta ei varmasti johda oivalluksiin tai luoviin ajatuksiin.”
Monet tiedemiehet ovat kertoneet suurimpien oivallustensa syntyneen unen tai torkahduksen aikana, luonnossa kävellessä tai vaikkapa koiraa rapsuttaessa. Jokainen kirjailija tietää vaiheen, jolloin tekstin äärestä on lähdettävä – puutarhaa hoitamaan tai vain sohvalla makoilemaan ja kattoon syljeskelemään. Juhana Vartiaisellekin voi uudessa tehtävässään toivotella vain luovia ideoita tuottavia nokosia!
Lue lisää CamTieto -blogista: