”Yhteiskuntaruumis toimii heikosti, kun sen osat eli yhteisöt ja kansalaiset voivat huonosti.”
Johanna Linner Matikka 2019
Kirjassaan Muutoksentekijä Johanna Linner Matikka ravistelee rakenteita ja pinttyneitä asenteita, ja uskoo ihmisen kykyyn uudistua ja muuttua.
”Kuvaukseni nykyhetkeen johtaneista yhteiskunnallisista, kulttuurisista kehityskuluista on kriittinen, koska vain tyytymättömyys saa meidät hahmottelemaan uusia vaihtoehtoja nykyiselle kestämättömälle järjestelmälle.” (Linner Matikka 2019)
Johanna Linner Matikka kutsuu lukijaa tunnistamaan muutoksentekijän potentiaalin itsessään. Hänen kritiikkinsä, joka nojaa ekofeministiseen ajatteluun, kohdistu ”läntisen ylemmyydentunteen ylvääseen olemukseen” eli tieteeseen, teknologiaan, talouteen ja uskoon näiden kaikkivoipaisuudesta.
Hän osoittaa, että hyvinvointivaltion murenemisprosessissa institutionalisoitunut hoiva ja hoivan feminiininen laatu ohitetaan. Tähän tarvitaan muutosta. Ja muutosta vaativat ilmiöt edellyttävät kansalaisten valppautta ja osallisuutta. (Linner Matikka 2019, 18)
Kirjailija pohtii, että jos ihminen oli ylemmyyden tunnossaan kuvitellut voivansa asettua jumalaksi talouden, tieteen ja teknologian keinoin, hän joutuu ilmastokriisin edessä kasvokkain niiden rajallisuuden kanssa.
Tästä rajallisuudesta ja tietäväisyytemme hauraudesta antaa merkkejä myös koronapandemia ja sen synnyttämät haasteet, joista ei ollut tietoa Linner Matikan kirjan ilmestyessä lokakuussa 2019.
Olemme tottuneet arvostamaan tieteen lippulaivoja, järkeä ja rationaalisuutta yli kaiken. Siksi ”feminiininen” laadullinen muutos voi olla vaikea ihmismielelle, joka nojaa pääasiassa järkeilyyn. Johanna Linner Matikan mukaan tiedeuskoinen ja teknologian läpimurtava yhteiskunta on vielä varsin nuori ja ymmärtämätön. Hän vertaa sitä nuoren kapinaan vanhempien viisautta kohtaan, joka monesti näkyy nuoren henkilön itsekeskeisyytenä. Elämän kokemuksen puuttuessa nuori saattaa ylenkatsoa vanhempiensa neuvoja, hän sanoo.
Tiedettä pidetään objektiivisena ja arvovapaana tiedon tuottamisen välineenä, jolla saavutetaan kestäviä totuuksia elämän ja maailmankaikkeuden luonteesta. Johanna Linner Matikan mielestä nykyajassa etenkin taloustieteillä on valta määritellä ja analysoida valtioiden ja maailmantalouden tilaa ja suuntaa. Yhteiskunnassa ja maailmassa vallitsee kuitenkin monimutkainen keskinäisten yhteyksien verkosto, jota ei pystytä analysoimaan yksin talouden näkökulmasta.
Moninäkökulmaisuus
Myöskään terveyttä ja sairautta ei ole viisasta analysoida yksin lääketieteen näkökulmasta, koska terveysongelmiin, hoitamiseen ja terveyden edistämiseen vaikuttavat monimutkaiset keskinäisten yhteyksien verkostot yksityisen ihmisen kehossa, elinympäristössä ja koko yhteiskunnassa.
Johanna Linner Matikka peräänkuuluttaa merkittävää paradigman muutosta niin talous- kuin terveysajattelussakin.
Emme voi enää luottaa pelkästään luonnontieteeseen nojaavaan lääketieteelliseen tutkimuksen. Terveydenhuollossa esiin tulevat ongelmat, kuten mielenterveyskysymykset, tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja vaikkapa tuorein esimerkki, sairaudeksi lähivuosina todennäköisesti määriteltävä ”peliriippuvuus” eivät ole luonteeltaan luonnontieteellis-lääketieteellisiä kysymyksiä.
Minäkin ajattelen niin, että hoitaminen, parantaminen ja terveyden edistäminen ovat laaja-alaista, monitieteistä ja -ammatillista, kulloisenkin terveyspolitiikan ohjaamaa toimintaa. Koska terveydenhuolto on enimmäkseen muuta kuin luonnontieteellis-lääketieteellistä hoitoteknologiaa, moninäkökulmiasuutta olisi tarpeen vahvistaa nykyisestään niin käytännön sote-palveluissa kuin tutkimuksessakin. Myös eri toimintamuotojen arvioinnissa tarvitaan huomattavasti nykyistä laajempaa näkökulmaa. Lääketieteellisin kriteerein arviointi ei ole riittävää, kun terveysongelmat, -vaivat ja -huolet liittyvät mieleen, sosiaalisiin suhteisiin, luonnon hyvinvointiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.
Kirjailijan mukaan arjessa ihmisen ja luonnon välinen suhde muotoutuu sen pohjalta, minkälaisen paikan, tehtävän ja arvon ihminen tuolle suhteelle antaa. Esimerkiksi pidetäänkö luontoa ihmisen käyttötavarana tai nautintaoikeuden kohteena vai määrittyykö luonto elämän edellytykseksi, jolloin ihmisen ymmärretään olevan siitä riippuvainen, Johanna Linner Matikka kysyy.
Arvot, kohtaaminen ja kumppanuus
Seuraavat lainaukset kirjasta Muutoksentekijä ovat mielestäni hienolla tavalla vallankumouksellisia (lihavoinnit minun):
”Julkisen terveydenhuollon ongelmista on puhuttu pitkään, kun on ollut jonoja, hoitoon pääsyn viivästymisiä, lääkäripulaa ja asiakkaiden pomputtelua. Palvelut, joissa pitäisi kohdata ihminen ja hänen hätänsä, pelkonsa, haavoittuvuutensa ja särkynsä on tehostettu äärimmilleen, jolloin aitoa kohtaamista on vaikea toteuttaa. Ihminen ei saisi olla tarvitseva edes sairaana, vaan silloinkin hänen tulisi olla omatoiminen ja kykenevä valitsemaan itse itselleen parhaita palveluita.
Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta varaa laadukkaaseen julkisesti toteutettuun hoivaan ei tunnu olevan. Tällöin kyse ei ole varoista vaan arvoista. Yksittäisen kansalaisen voi olla haastavaa tunnistaa näitä arvoja, ellei hän joudu itse huonosti toimivan julkisen hoidon kohteeksi ja kokijaksi.” (Linner Matikka 2019, 146)
”Tehokkuuden ja talouskasvun jatkuvan tavoittelu tuottaa synkkää tulevaisuutta yhä kiihtyvässä tahdissa: Vastavoima kestämättömälle talouskasvun tavoittelulle on aineettoman hyvinvoinnin lisääminen ja hyvän tulevaisuuden määrittely ei materialistisista arvoista käsin. Se on osittain paluuta ihmisen juurille, aikaan jolloin luonto oli meille kumppani, mysteeri ja voimanlähde, toiset ihmiset tukemme ja turvaamme. Se on kumppanuuden rakentamista ihmisen ja ympäristön välille. Se on sellaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa ihmisen arvo ei määrity hänen tuottavuutensa pohjalta. Tämä muutos edellyttää arvojen uudelleen arviointia niin yksilön, kuin politiikan tekemisen tasoilla. On luovuttava uskosta talouden ylivoimaisuuteen ja materialistisen menestyksen mittareihin ja alettava edistää aineettoman hyvän esiinmarssia.
Tämä haastaa toistaiseksi vallalla olevaa maailmankuvaa ja dualistista ajattelua. Meidän tulee löytää tapoja havaita vastakohtaisuuksien välillä oleva liike, joka purkaa niiden välistä hierarkiaa. Ihmisen psykofyysisen, henkisen olemuksen tunnistaminen on osa ihmisen ja luonnon keskinäisen riippuvuussuhteen tunnustamista. Holistinen ihmiskuva tarjoaa kuluttamiseen ja omistamiseen perustuvan hyvän elämän rakentamiselle uusia vaihtoehtoisia suuntia. Yksilö voi alkaa tutustua sisäiseen hyvinvoinnin lähteeseensä esimerkiksi viettämällä aikaa luonnossa, hiljaisuudessa ja yksin, huomaamalla hiljaisuudessa esiin nousevat ajatukset, jotka vaativat toimintaa, ja materian haalimista voi kyseenalaistaa. Sisäisessä dialogissa voi löytää jotakin uutta ja merkityksellistä.” (Linner Matikka 2019, 146-147).
Tiedeuskoa on rohjettava kritisoida
Johannan Linner Matikka muistuttaa, että tieteen avulla elämänlaatua on kohennettu monin eri tavoin: Lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi, monet sairaudet ovat parannettavissa tai ehkäistävissä rokottein, naisten asema on kohentunut erityisesti raskauden ehkäisyn kehittymisen myötä eikä synnytyksiin yleensä enää kuolla länsimaissa. Tiede on tuottanut ymmärrystä maailmasta, sen monimuotoisuudesta ja historiasta, jonka tuella huomista voidaan kehittää parempaan suuntaan. Tiedettä on kuitenkin käytetty hyvinvoinnin edistämisen rinnalla myös väkivallan ja tuohon tuomiseen, minkä vuoksi on perusteltua esittää kysymys sen arvovapaudesta. Lännessä vallitsevaa tiedeuskoa tulisi tarkastella myös kriittisesti.
Johanna Linner Matikka ihmettelee, että vaihtoehtoisiin ja täydentävien hoitoihin suhtaudutaan Suomessa vahvalla varauksella Hän kirjoittaa: ”Terve yhteiskunta suojelee ja tukee elämää. Sairas yhteiskunta tuhoaa tappaa ja varastaa. Lääketeollisuus on vahva bisnes, joka tuottaa markkinoille myös kyseenalaisia valmisteita lääkkeinä, jotka aiheuttavat vaarallisia sivuoireita, jopa sairastuttavat ihmisiä paranemisen sijaan.” Maailman terveysjärjestössä, WHO:ssa kansanparannukseen ja perinnehoitoon ei suhtauduta kolonialistisella ylemmyydellä. Siellä ollaan valmiita tutkimaan voisiko modernia lääketiedettä täydentää perinnehoidoilla.
”Lääketehtaiden intresseissä suunta ei ehkä ole toivottu mutta natiivitieteiden ja ekopsykologian näkökulmasta se on erittäin kannatettava. Paluu kunnioittavaan luontosuhteeseen voidaan löytää perinteistä, joita on noudatettu tuhansia vuosia ennen nykyisen lääketieteen kehittymistä.” (Linner Matikka 2019, 191)
Johanna Linner Matikka kysyy, elämmekö toksisessa kulttuurissa, joka tuottaa ja ylläpitää traumapohjaista pahoinvointia, josta vain oireet tulevat hoidetuiksi. Kehon viestien kuuntelu, omien reaktioiden tutkiminen, tunteiden ja tuntemusten nimeäminen sekä kehomieli-taitojen vahvistaminen ovat merkittäviä myös terveyden edistämisen näkökulmasta. Kirjoittajan mukaan olemme tulleet tähän pisteeseen laittamalla rationaalisen mielen ruumiin edelle. On aika palata kehon ja sydämen viisauteen kuunnella mitä sisin meille kertoo. Hän kirjoittaa, että sisäinen sydänrumpu lyö meissä ikiaikaista rytmiä, sen ääni on ensimmäinen ja viimeinen jonka kuulemme. Jo kohdussa kuulimme äitimme sydänten sykkeen ja kun viimeinen henkäys täyttää keuhkot kuulemme sydämenlyönnin viimeisen kerran. Sydän on kuin henki, joka tietää ja joka on aina tuntenut sinut. Mikä tahansa tapa tutkia kehon ja sen sisäisen maailman tasoja, kuten tunteita. tuntemuksia ja todellisia tarpeita on hyväksi kehomieli-yhteyden kasvamiseen. Yhteyttä voi rakentaa monenlaisten harjoitusten avulla. (Linner Matikka 2019, 109).
Tällaisia voivat olla tanssi, musiikki, fokusointi, kosketushoidot, patikointi, laulu, hengitysharjoitukset, taideterapeuttiset menetelmät ja luonnossa oleilu.
Kirjan taustalla on ekofeministinen ajattelu, jossa pyrkimyksenä on yhdistää ympäristötietoisuus ja feminismi, kuvata ympäristöön kohdistuvan riiston yhteyttä ihmisoikeusloukkauksiin sekä tehdä näkyväksi vaadittavien muutosten laaja-alaisuus. Teos tarjoaa jämerän lukupaketin ihmiskeskeisestä ja henkisestä muutoksesta kiinnostuneille.

Alkuperäinen teksti (uudelleen julkaistu kirjoittajan luvalla):
Liinanblogi: Muutoksentekijä: Lempeyden vallankumous