Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolar disorder, maanis-depressiivisyys ) eli lempinimeltään pipohäiriö kuulostaa trendidiagnoosilta, mutta oikeasti se on kaikkea muuta. Sairaudella on pitkä historia – sairautena. Sen sijaan sen kehityshistoria on melko lyhyt, vasta viime vuosina menetelmiä on kehitetty niin paljon, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä oikeasti osataan hoitaa. Syynä hoitotiedon suhteelliseen myöhäiseen käyttöönottoon ei ollut tutkijoitten ja uuden tutkimustiedon puute, vaan lähinnä lääketieteellisen yhteisön ja terveysviranomaisten muutosvastarinta, kun uusia näkökulmia ei pitkään aikaan haluttu ottaa edes keskusteltaviksi yhteiseen konsensukseen (miten tämä kuulostaa jotenkin tutulta?).
Kaksisuuntainen mielialahäiriö mielletään usein luovien ihmisten sairaudeksi, sitä ovat sairastaneet esimerkiksi säveltäjät Gustav Mahler, Robert Schuman ja Ludwig van Beethoven. Beethoven oli muutenkin oikea sairauksien täyskäsi, hän poti kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi ainakin maksakoomaa, lavantautia, haimatulehdusta ja todennäköisesti Crohnin tautia. Sen lisäksi hän oli kuuro. Kirjailija Mika Waltari kirjoitti mestariteoksensa maanisessa vaiheessa, ja joutui usein kirjan valmistuttua menemään Lapinlahteen katkaisemaan maanisuuskierteen. Taiteilijalista on pitkä: F. Scott Fitzgerald, William Faulkner Hermann Hesse, Virginia Woolf, Mark Twain, Leo Tolstoi, Kurt Vonnegut, Eino Leino, Lauri Viita, Edvard Munch, Vincent van Gogh, Cheek, Kristian Meurman… Pakosta tulee ajatelleeksi, miten paljon köyhempi taide- ja viihdetaide olisi ilman kaksisuuntaista mielialahäiriötä! Myös monet toimittajat sairastavat sitä (sanottakoon nyt varmuuden vuoksi, etten itse kuulu heihin, jottei turhia tarinoita lähde elämään).
Näyttelijä Stephen Fry on julkisuudessa puhunut avoimesti sairaudestaan, johon hän sai diagnoosin vasta 37-vuotiaana. Fry on useinkin puhunut manian huippuhetkistä, joita ilman hän ei toisaalta haluaisi elää. Hän on kuitenkin viime vuodet ottanut lääkkeensä säännöllisesti, ilmeisesti psyyken manian sietokyvyllä on rajansa.
Vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö kuulostaa ”taiteelliselta” ja kiehtovalta monin tavoin, sitä potevat tietysti myös lukemattomat niin kutsutut tavalliset ihmiset, jotka toimivat hyvin erilaisissa ammateissa. Mielialahäiriö on mielen sairaus, mutta sen syntytausta on biologinen, usein sitä kulkee suvussa. Kyseessä ei myöskään ole harmiton sairaus, päinvastoin. Stephen Fry on kaksi kertaa yrittänyt itsemurhaa. Onneksemme hän ei ole onnistunut.
Kirjassa Kaksisuuntainen mielialahäiriö kerrotaan kattavasti sairauden eri muodot, sen eri tilojen oireet, diagnoosin teon kulku, lääkitys sekä tietopaketti sairauden elintapahoidosta. On myös kehitetty monenlaisia psykotekniikoita, joilla on mielenkiintoisia nimiä: elämänviiva, aivoluteilun vastustaminen, ajatuspäiväkirja, huolihetki… Myös progressiivinen rentoutus ja mindfulness (eli zenbuddhalaisuuten pohjautuvat tietoisuutaidot) auttavat tässäkin.
Kirjasta löytyvät myös tiedot avunsaantiin. Mitä voi tehdä, kun läheinen on maaninen, vaikeasti masentunut, itsetuhoinen… Hyvä lisä ovat myös ohjeet Kelan kanssa asiointiin, sehän on nykyisin korkeampaa matematiikkaa.
Vahva peukutus! Tämä kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevan ja hänen omaistensa kirjahyllyyn, ja ystävien kannattaa ainakin kirjastosta lainata ja lukea:
Minna Sadeniemi, Kirsi Jänkälä, Heli Malm, Marko Sorvaniemi, Jan-Henry Stenberg, Kirsi Suominen: Kaksisuuntainen mielialahäiriö – opas sairastuneille ja heidän omaisilleen (Duodecim, 3. uud. painos 2017)
Uudelleen julkaistu kirjoittajan luvalla
Alkuperäinen kirjoitus:
Varpu Tavi: Pipohäiriön kanssa pystyy elämään