Hiljainen vähemmistö: miljoona suomalaista

Miljoonan suomalaisen hiljainen vähemmistö käyttää vuosittain täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitojaHaastattelututkimuksen mukaan suurin osa käyttäjistä ilmoitti saaneensa niistä apua vaivoihinsa. Silti he ovat hiljaa. Miksi?

Hiljaa ollaan yleensä joko siksi, että ei haluta puhua tai siksi, että halusta huolimatta kukaan ei kuuntele. Hoidoista hyötyneet eivät juurikaan saa ääntään kuuluviin päivittäismediassa. Ks tarkemmin Vaihtoehtohoidot Helsingin Sanomien verkkojutuissa ja Mediamonopoleista terveyshaittaa.

Apua saaneet eivät asetu väittelyasemiin ”vaihtoehtohoitojen vastustajien” kanssa. Heille riittää, että olo paranee ja terveys kohentuu. He arvostavat omaa kokemustaan, vaikka vastustajien mielestä oma subjektiivinen kokemus ei ole luotettavaa tietoa hoitamisen tehosta tai turvallisuudesta.

Tyytyväisille käyttäjille kuitenkin subjektiivinen hoitokokemus näkyy käytäntönä. Se tuntuu arjessa toimintakyvyn paranemisena, rentoutena tai muuna hyvinvoinnin kokemuksena. Tyytyväisille täydentävät hoidot ovat jotakin mitä he tarvitsevat tavanomaisten terveyspalvelujen ohella. Tyytymättömät sen sijaan, niin ikään kokemukseensa luottaen, eivät niitä käytä.

Jos ihminen ei saa tarvitsemaansa apua virallisesta hoitojärjestelmästä, hän etsii sitä muualta. Se on luonnollista. Ihmiset myös ehkäisevät vaivojaan, tukevat ja edistävät terveyttään erilaisin tavoin, esimerkiksi täydentävillä hoidoilla. Näitä ihmisiä on Suomessa noin miljoona.

Vastakkainasettelut ja skismat eivät ole heidän juttunsa. Jos lievitys kipuihin ja vaivoihin on tullut järjestelmän ulkopuolelta, esimerkiksi akupunktiosta, vyöhyketrapista tai muista täydentävistä hoidoista, siitä ollaan kiitollisia. mutta ei lähdetä julistamaan yhtä ainoaa hoitototuutta.

Rohkeimmat uskaltavat kertoa

Valitettavasti suurin osa tyytyväisistä käyttäjistä ei kerro lääkärilleen, että on käyttänyt jotakin täydentävää hoitoa. Tämä käy ilmi kansainvälisten tutkimusten tuloksista.

Suomalaisten enemmistö hyväksyy koululääketieteen ja CAM*-hoidot toisiaan täydentävinä. Miksi sitten potilaat vaikenevat niiden käytöstä terveydenhuollossa? Miksi epäröidään kertoa kokemuksista, kun ne ovat hyviä ja myönteisiä.

Tämä saattaa johtua siitä, että jo vuosikymmeniä päivittäismedia (päivälehdet, iltalehdet, radio ja TV) on pikemminkin ruokkinut käsitystä täydentävien hoitojen haitallisuudesta kuin jakanut oikeaa ja riippumatonta tutkimustietoa niiden hyödyistä tai haitoista käyttäjille. Media on tuottanut vääristynyttä kuvaa höynäytettävistä huuhaahoitojen uhreista, jotka eivät muka osaa arvioida omaa parastaan eivätkä kykene järkeviin päätöksiin.

Lisäksi täydentäviä hoitoja tarjoavien ammattilaisten leimaaminen rahanahneiksi, huijaaviksi ja vaarallisiksi puoskareiksi edelleen vahvistaa vastakkainasettelun ilmapiiriä. Tällainen, vaikutusvaltaisten tahojen tukema mielipideilmasto ei voi olla vaikuttamatta siihen, että lääkärinkin vastaanotolla vaietaan.

On huomattavaa, että vastakkainasettelua eivät ole rakentaneet täydentävät hoitajat tai heidän asiakkaansa, sillä mediahan ei julkaise heidän näkemyksiään.

Vapaa vai vangittu media?

Hiljainen vähemmistö on seurausta siitä mediatarinasta, jonka ovat laatineen muka-vapaasti ajattelevat pseudoskeptikot, tiedefundamentalistit ja terveysalan vahvat ammattiliitot. Median suosiollisella tuella sitä levitetään laajasti. Näin on syntynyt vahva kertomus tarinankertojista itsestään eli täydentäviä hoitoja määrittelevistä ihmisistä ja instituutioista.

Tässä tarinassa nämä ”vastalääkettä huuhaalle” -ryhmittymät esittäytyvät asiakeskeisinä, tieteellisinä hyväntekijöinä, rationaalisuuden lähettiläinä, jotka käyvät pyhää tiedesotaa pahaa epätiedettä vastaan. Huuhaasodan kertomuksessa järjestäytynyt CAM-ala (joka itse nimeää itsensä luontaishoitoalaksi) enemmän tai vähemmän koulutettuine ammatinharjoittajineen leimautuu terveysvaaraksi ja pyhän tieteellisyyden vastustajaksi.

Radiossa, TVssä ja lehdissä ei käytetä edes asiallista kieltä ja oikeaa termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, vaan kiertoilmauksia (”uskomushoidot”, lääketieteen ulkopuoliset hoidot”, joskus myös asiallista, mutta käyttötietojen perusteella hiukan harhaanjohtavaa ”vaihtoehtohoidot” jne. Ks. päivitystieto kirjoituksen lopussa). Tällaisella kielen kikkailulla annetaan ymmärtää, että kiisteltyä, mutta monille kansalaisille tarpeellista täydentävän hoitamisen kenttää ei muka ole olemassakaan ja että on olemassa vain epäilyttäviä, tutkimattomia ja vaarallisia metodeja, joita tieteen nimissä olisi vastustettava.

Kuva on tietoisesti rakennettu ja sitä on vahvasti kampanjoitu mediassa. Vastalääke ry on esimerkiksi saanut yhteiskunnallista tukea vastustamiseensa, Yle antoi äskettäin media-aikaa kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirénille puhua kansalaisvapauksia rajoittavan ”puoskarilain” puolesta ja Lääkäriliitto esiintyy 14.7.2021 ”vaihtoehtohoitojen” asiantuntijana MTVn kanavilla.

No, toisaalta, ei muinaissuomalaisessa mytologiassakaan uskallettu sanoa ääneen voimakasta ja vaikuttavaa sanaa. Karhun nimi oli kontio tai mesikämmen. Näin sen vaarallisuus häivytettiin. Tai ainakin kuviteltiin häivytettävän.

Media ei juurikaan kerro kansalaisille tutkituista ja hyödyllisisä täydentävistä hoidoista. Tieto pitää hankkia muualta. Media nostaa esiin vaaroja, jopa kuolemanvaaroja. Kuitenkaan, jos tutkimustuloksia käytetään tietolähteenä, täydentäviä hoitoja ei mitenkään voi pitää terveyshaittana käyttäjilleen. Päin vastoin, tutkimustieto osoittaa, että täydentävät hoidot hyödyttävät suurinta osaa käyttäjistä, jotka käyttävätkin niitä täydentämään tavanomaisia terveyspalveluja. He käyttävät täydentäviä hoitoja tavanomaisen lääkärinhoidon rinnalla, mutta ei niitä korvaamaan. (ks. Vuolanto ym 2020). Tästäkään mediassa ei kerrota, vaikka tutkimustietoa käyttötavoista on runsaasti.

On menossa monikymmenvuotinen sota jotakin epämääräistä, nimetöntä ”terveyspahaa” vastaan.

Nimetöntä vastustajaa (jolla kyllä on nimi CAM tai luontaishoitoala, mutta sitä ei lausuta ääneen) varten kehitettyä sotatarinaa media jakaa yhä uudestaan. Erityisesti lääkäreiden ammattiliiton ja pseudoskeptikoiden virittämänä peräänkuulutetaan haavoittuvien ryhmien suojelua vaarallisilta nimettömiltä puoskareilta. Vaaditaan rajoittavaa kieltolakia, jonka perusteella suurelta osalta kansalaisia vietäisiin oikeus saada itse valitsemaansa (ilman lääkärin antamaa erityislupaa) apua hyviksi kokemistaan hoidoista.

Tarinassa kerrotaan oltavan huolissaan potilasturvallisuudesta. Mutta todellinen syy se ei ole, koska potilasturvallisuusriskit on todettu viranomaisraporteissakin varsin pieniksi. Syitä on etsittävä muualta.

Ehkäpä tähän saadaan valaistusta, kun lääkäreiden ammattiliitto julkistaa tekemänsä tutkimuksen tulokset 14.7.2021.

Toivottavasti skisma lääkäreiden etujärjestön ja luontaishoitoalojen etujärjestön välillä ratkeaa rakentavilla terveyspoliittisilla ratkaisuilla, joihin ei kuulu kansalaisvapauksien kaventaminen miltään ihmisryhmältä, ei kroonisesti sairailta tai ikänsä perusteella haavoittuviksi luokitelluilta ryhmiltä.

Mistä miljoona tulee?

Eri tutkimusten mukaan noin 30 % aikuisväestöstä on käyttänyt jotakin CAM-hoitoa tutkimuskyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana. Joskus elämänsä aikana käyttäneitä on 84 % aikuisista eli he ovat henkilöitä, jotka ovat joko itse tai joku heidän perheenjäsenensä on joskus käyttänyt jotakin CAM-hoitoa. Käytön yleisyyttä selvittävissä tutkimuksissa aikuisväestöksi luetaan usein 15-74 -vuotiaat.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli 15-74 -vuotiaita noin 4,1 miljoonaa vuonna 2020. CAM-hoitoja vuosittain käyttävien määrä on siis 15-74 -vuotiaiden ryhmässä noin 1,2 miljoonaa.  Käyttöluvut vaihtelevat hieman eri tutkimuksissa (Ks tarkemmin Tiivistelmä CAM-hoitojen käyttötutkimuksista Suomessa, josta löydät myös lähdeviitteet) 

Lähde:

Vuolanto P, Kemppainen L, Kemppainen T, Nurmi J. (2020). Täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen käyttö Suomessa | Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti (journal.fi)  Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 57(1). https://doi.org/10.23990/sa.80288. Tutkimuksessa olivat akupunktio, aromaterapia, homeopatia, hypnoosi,  kansanparannus, kiropraktiikka, luontaistuote, perinteinen kiinalainen lääketiede, ravintolisävalmiste, rohdosvalmiste, rukous ja vyöhyketerapia. Tutkimuksesta puuttuivat mm. mindfulness, osteopatia, naprapatia, kalevalainen jäsenkorjaus, luontoterapiat, taideterapiat (musiikki, kirjallisuus, kuvataide, tanssi), jooga, Thai Chi, reiki ja monet kosketushoidot.

Tutkimuksessa haastateltaville lueteltuja hoitoja joskus käyttäneistä 55%-88%  ilmoitti saaneensa niistä apua.

* CAM = Complementary and Alternative Medicine = täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot

Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu 12.7.2021 Liinanblogissa