Kaikki mikä ei tapa – karaise kehosi terveeksi

Vuonna 2013 matkusti antropologi ja new age -huijareitten paljastamiseen erikoistunut skeptikkotoimittaja Scott Carney Puolaan kirjoittamaan Playboy-lehteen artikkelin Wim Hofin kylmäkaraisumenetelmästä. Carney oli varma, että kohtaisi ”taas yhden huijarin ja hörhön“. Toisin kuitenkin kävi. Hofin tapaaminen johti Carneyn henkilökohtaisen muutoksen tielle, jonka päämääränä oli syventää hänen omaa ihmisyyttään. Neljä vuotta myöhemmin Scott Carney kirjoitti Wim Hofin menetelmästä kirjan, joka tänä vuonna ilmestyi suomennettuna.

Wim Hof on kirjoittanut kirjan alkusanat. Hof kirjoittaa:
”Luonto antoi meille kyvyn parantaa itsemme. Tietoisesti hengittämällä ja ympäristön ärsykkeille altistumalla voimme hallita immuunijärjestelmäämme, kohentaa mielialaamme ja saada lisää energiaa. Uskon, että kaikki voivat hyödyntää näitä tiedostamattomia prosessejaan ja oppia hallitsemaan autonomista hermostoaan. Väite kuulostaa mahtipontiselta, joten vakaumukseni ja innostukseni voivat oikeutetusti herättää epäilyksiä. Epäily on hyvä juttu, se auttaa totuutta tulemaan esiin. En kuitenkaan ollut varma, olisinko valmis kohtaamaan Scott Carneyn, sillä hän oli epäilevistä epäilevin. Hän saapui Puolaan aikeenaan todistaa maailmalle, että minä olin huijari.”

Hofin perusajatus on se, että mukavuudenhalumme rapauttaa terveyttämme ja vastustuskykyämme. Hänen metodissaan neuvotaan, miten mukavuudenhalusta pääsee hengitys- ja kylmäharjoituksilla sekä meditoimalla. Hofin menetelmä saa kehon tuottamaan ruskeaa rasvaa (lämpöä ja energiaa) ja sen avulla on mahdollista alentaa verenpainetta ja parantaa verenkiertoa ja sydämen toimintaa sekä lisätä toimintakykyä kylmässä.

Carney penkoi kirjaansa varten tutkimuksia niin kylmäkaraisusta kuin Wim Hofistakin. Suureksi osaksi nykytiedot elimistön tavasta reagoida kylmään perustuvat kammottaviin Dachaun keskitysleirillä tehtyihin kokeisiin, joissa natsit seurasivat, miten juutalaisten vankien ruumiinlämpö laski, kun nämä tekivät hiljalleen kuolemaa kylmässä vedessä. Eettisesti täysin kestämättömät ja moraalittomat ihmiseläinkokeet osoittivat ihmisen ruumiinlämmön laskemisnopeuden.

Kenneth Kamler, joka on tunnettu muun muassa Mount Everestille kiivenneiden retkikuntien lääkärinä, seurasi vuonna 2007 Long Islandilla sijaitsevassa Feinstein Institute for Medical Research -tutkimuslaitoksessa tehtyä koetta, jossa Hof upotettiin jäihin sydämen ja veren seurantalaitteisiin kytkettynä. Tavalliset seurantalaitteet julistivat Hofin kuolleeksi ja kahden minuutin kuluttua. Hof kuitenkin oli hengissä, joten Kamler kytki laitteen pois toiminnasta, jotta koetta päästiin jatkamaan. Hof pysytteli jäissä 72 minuuttia. Hänen ruumiinlämpönsä laski aluksi hieman, mutta sitten se nousi. Kamlerin mukaan aivot käyttävät paljon energiaa korkeampiin toimintoihin, jotka eivät ole elintärkeitä. ”Perimmiltään kyse on siitä, miten Hof käyttää aivojaan. Hän osaa keskittymällä ohjata energiaa ruumiinlämmön tuotantoon”, Kamler analysoi.

Piirros: Juha Röyskö vuonna 2003 ilmestyneeseen artikkeliini Luomuvaihtoehto rasvaimulle.

Hollantilaisen Raboud yliopiston lääketieteellisen keskuksen tutkija Peter Pickkers oli seurannut Wim Hofin uraa televisiosta, ja kiinnostui tutkimaan tämän väitteitä. Hän laati jatko-opiskelija Matthijs Koxin kanssa testin, jossa tutkittavaan annosteltiin E.coli -bakteerin rakenneosaa. Elimistö pitää ainetta vaarallisena, mutta tosiasiassa se on täysin tehotonta. Tutkimuksen (josta Kox teki myöhemmin väitöskirjansa) mukaan 99 % endotoksiinia saaneista terveistä ihmisitä sairastuu flunssaan ennen kuin elimistö huomaa, että sitä on juksattu ja palaa normaalitilaan. Tavallisesti testin avulla tutkitaan immuunijärjestelmän toimintaa vaimentavia lääkkeitä, joita siirtoelimen saanut potilas tarvitsee, jotta keho ei alkaisi hylkiä vierasta kudosta. Pickkers ja Kox pistivät Hofiin endotoksiinia samalla, kun tämä meditoi. Siinä missä lähes joka toiselle endotoksiinia saaneelle henkilölle tuli voimakkaita oireita, Hof sai vain vähän päänsärkyä. Verikokeitten mukaan Hofin elimistössä oli kortisolia enemmän kuin Pickers oli nähnyt koskaan aiemmin. Verinäyte pysyi vastustuskykyisenä endotoksiinille vielä kuusi päivää sen jälkeen, kun toksiini oli poistunut kehosta. Pickkers ja suuri osa tieteellisestä yhteisöstä pitää Hofia geneettisenä poikkeusyksilönä. Hof itse katsoo, että ”hän pystyy tietoisesti vaikuttamaan immuunijärjestelmäänsä, ja mikäli hän sen pystyy osoittamaan, kaikki lääketieteellliset kirjat on kirjoitettava uusiksi”. Hofilla on taipumus suuriin puheisiin, mutta Pickkers ja Kox pitivät tuloksia niin kiinnostavina, että jatkoivat Hofin menetelmän tutkimista.

Hofin omin sanoin:
”Meidän on aika tulla tietoiseksi luontoäidin voimasta. Olemme sotureita, jotka haluavat kaikkien olevan voimakkaita ja onnellisia. Yhdessä voimme löytää sen, minkä olemme kadottaneet. Niin, eipä tässä enää muuta kuin loppusanat: Hengitä, kusipää.”