Miten valtamedia puhuu täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista

Median kirjoittelua CAM-hoidoista on tutkittu hyvin vähän.  Nyt kaksi opiskelijaa tarttuivat haastavaan aiheeseen ”vaihtoehtohoidot mediassa”.  Roosa Savo ja Iida Putkonen saivat pitkälti samantyyppisiä tuloksia, vaikka tulkinnat hieman vaihtelivat. Molempien tutkimusaineistoon kuului myös juttuja Maria Nordinin Eroon oireista -valmennuskurssista verkossa, jonka he luokittelivat vaihtoehtohoidoksi.

Roosa Savo tutki Helsingin Sanomien verkkojulkaisuja:

”Vaihtoehtohoitoja kehystetään aineistossa neljällä tavalla. Vaarallisuuden kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään riskien, uhan ja sääntelyn kautta. Huijauksen kehyksessä vaihtoehtohoidot liitetään laajempaan keskusteluun ”huuhaan” leviämisestä. Yhteistyön kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään mahdollisena apukeinona lääketieteelliselle hoidolle. Inhimillisyyden ja henkisyyden kehyksessä vaihtoehtohoidot näyttäytyvät henkisyyden ja elämän merkityksellisyyden kontekstissa. Äänessä ovat eniten lääketieteen edustajat ja terveysviranomaiset. Vaihtoehtohoitojen tarjoajat ja niiden käyttäjät saavat vain vähän tilaa.”

Iida Putkonen tutki neljän Suomen suurimman uutismedian, Iltalehden, Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien ja Ylen, artikkeleita:

”Analyysistä ilmeni, että vaihtoehtohoidoista uutisoitaessa tärkeimmät kehykset ovat konflikti ja vaara. Myös hallinnan kehys, jossa vaihtoehtohoitoja halutaan rajoittaa lailla, nousi keskeiseksi. Tuloksista ilmeni myös, että uutisten kehykset ja Nordinin blogin kehykset ovat pitkälti samoja. Uutisointi ei ole neutraalia, vaan rakentaa konfliktia ja korostaa Nordinin kurssin haittoja ja vaaroja sekä puoltaa hoitojen rajoittamista. Tuloksista voi päätellä, että vaihtoehtohoitoja tarjoavat ja kannattavat vastustavat median viestejä. Media taas vastustaa vaihtoehtoisia hoitokeinoja. Molemmat osapuolet kehystävät aihetta konfliktin kautta.

Epäselviä käsitteitä 

Roosa Savo käyttää tutkielmassaan vaihtoehtohoito-käsitettä ja määrittelee ne sellaisiksi hoitomuodoiksi, ”jotka eivät ole vallitsevassa kulttuurisessa ja historiallisessa tilanteessa hyväksytty osaksi virallista terveydenhuoltoa (Vuolanto ym., 2020, viite Roosa Savon gradussa, linkki alla). Kyseessä on siis suuri ryhmä hyvinkin erilaisia hoitomuotoja, joista osa on käytössä myös terveydenhuollossa. Jako ei ole selkeä, vaan esimerkiksi akupunktio voidaan laskea sekä vaihtoehtoiseksi että viralliseksi lääketieteeksi”. (STM, 2009, s. 13, viite Roosa Savon gradussa, linkki alla).

Iida Putkonen tukeutuu Lääkäriseura Duodecimin määritelmään. ”Etenkin tutkimus viittaa vaihtoehtoisiin hoitokeinoihin termillä complementary and alternative medicine eli CAM (ks. Vuolanto et al. 2020). Löysästi käännettynä suomenkielinen vastine on täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede. Vaikka tutkimuskentällä CAM-termi on kenties objektiivisempi, viittaan tutkielmassani hoitoihin vaihtoehtohoitoina termin yleistajuisuuden ja yleisen käytön vuoksi. En kuitenkaan käytä termiä uskomushoito sen negatiivisen ja vähättelevän konnotaation vuoksi. Vaikka vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat määritelmänsä mukaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolisia, on osaa, esimerkiksi akupunktiota tai hierontaa, silti käytetty myös lääketieteen tukena.” (ks. Terveyskirjasto Duodecim 2020b, viite Iida Putkosen gradussa, linkki alla)

Tutkielmien tulokset avaavat ymmärtämään valtamedian näkökulma täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin.

Aikaisempia tutkimuksia vaihtoehtohoitojen julkisuuskuvasta

Seuraavassa siteeraan muutamia kiinnostavia kohtia Roosa Savon tutkielmasta. Suorista sitaateista olen poistanut luettavuuden parantamiseksi tutkielman alkuperäisessä tekstissä olevat lähdeviitteet, jotka voit katsoa itse tutkielmasta (linkki on alla).

”Monissa tutkimuksissa on havaittu, että median terveys- ja sairauskäsitykset ovat korostuneen biolääketieteellisiä.  Biolääketieteellinen hegemonia tulee esiin tavassa, jossa sairauksista kirjoitetaan sairauden ja lääketieteen kamppailuna. Ajatuksena on se, että taudit uhkaavat ihmiskuntaa ja lääkärit ja lääketiede uusine keksintöineen ovat pelastuksen avain. Lääketieteen tarkoitusperät esitetään usein pyyteettöminä ja tiede maailman ongelmat ratkaisevana asiana.”

”Tässä näkökulmassa terveys käsitetään nimenomaan lääketieteellisenä ilmiönä. Lääketieteen kehitys sopii sinänsä hyvin uutislogiikkaan, koska uudet hoitomuodot ja keksinnöt tarjoavat aina jotain uutta. Median sairauskuva on havaittu olevan melko biomekaaniseen ihmiskäsitykseen pohjautuva. Tämä ajatus kiteytyy niin sanotussa Keho on kone -metaforassa. Ihmisen inhimillisyys, psykofyysisyys ja sairauden monimutkaisuus jää konemetaforassa huomiotta. Lääkäreillä on mediassa usein valtaa terveyskeskustelun ohjailuun, mutta potilaiden tai ”tavallisten kansalaisten” valta määritellä terveyttä on pienempi.

”Journalismin yksi päätehtävistä on kritisoida valtaa pitäviä järjestelmiä ja tahoja, mutta lääketiedettä kohtaan on kohdistunut mediassa varsin vähän kritiikkiä.  Kun terveydenhuoltoa kritisoidaan mediassa, se kohdistuu lääketiedettä useammin terveydenhuoltojärjestelmän resursseihin.”

”Ylipäätään vaihtoehtohoidot eivät ole kiinnostaneet tutkijoita kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Tämä on mielestäni yllättävää, koska vaihtoehtohoitoihin liittyen käydään mediassa aktiivista keskustelua niin Suomessa kuin ulkomailla ja niiden rooli virallisen terveydenhuollon rinnalla on merkittävä. Kansainvälisesti vaihtoehtohoitojen mediakuvaa on tutkittu jonkin verran terveystieteiden näkökulmasta. Rahoittajana on usein ollut jokin terveysorganisaatio, ja tutkimuksissa on haluttu selvittää, onko median uutisointi vaihtoehtohoitoihin liittyen tarpeeksi kriittistä.”

Terveystieteissä on tutkittu syövän hoitoon liitettävien vaihtoehtohoitojen esittämistä mediassa. Tähän liittyy tutkimusnäyttö siitä, että pelkkiä vaihtoehtohoitoja käyttävillä syöpäpotilailla on huonompi ennuste kuin niillä, jotka saavat lääketieteellistä hoitoa.” (Tämän blogijutun kirjoittajan, Pauliinan,  huomautus: Väite huonommasta ennusteesta ei pidä paikkaansa. Tutkimus, johon Roosa Savo viittaa, ei liittynyt ennusteeseen. Ylipäätään ko. syöpärekisteriaineistoon nojaava amerikkalaistutkimus on metodologisesti erittäin puutteellinen. Katso tarkemmin Valoa ja faktaa syöpäpotilaille – Liinanblogi  ja Ikävää tiedepuoskarointia – Liinanblogi )

Oikeaa tietoa, pehmeitä ja kovia diskursseja

”Näissä tutkimuksissa lähtökohtana on ollut ajatus mediasta oikean terveystiedon välittäjänä. Jenni Ryyppö  tutki teologian alan Pro Gradussaan vaihtoehtohoitojen julkista keskustelua. Hänen aineistossaan oli sanomalehtiä, vaihtoehtolääkinnän omia lehtiä, lääkärilehtiä sekä mielipidekirjoituksia ja markkinointiaineistoa. Hän jakoi aineistonsa keskustelun koviin ja pehmeisiin diskursseihin. Koviin diskursseihin kuuluivat tieteellisyyden, vaarallisuuden, tehokkuuden, kaupallisuuden ja huijauksen diskurssit. Pehmeitä diskursseja olivat taas kokonaisvaltaisuuden, ennaltaehkäisyn, syynhoidon ja luonnollisuuden diskurssit. Lisäksi hän erotti omaksi diskurssikseen uskonnollisuuden ja uskon ympärillä olevat puhetavat. Ryyppö huomasi, että keskustelussa korostui eri osapuolten erilaiset käsitykset keskeisistä käsitteistä, kuten tieteen olemuksesta ja sairauden merkityksistä.”

”Hänen  (Ryypön) mukaansa joissain keskusteluissa lääketieteen ja vaihtoehtohoitojen edustajien maailmankatsomukset erosivat niin selkeästi toisistaan, että keskustelua oli vaikea tarkastella pelkästään kysymyksenä vaihtoehtohoitojen oikeutuksesta. Sairauden ymmärtämiseen ja määrittelyyn liittyvät näkemykset ovat riippuvaisia puhujan maailmankatsomuksesta, mutta julkisessa keskustelussa näitä sidonnaisuuksia ei tuoda esiin. Se taas vaikeuttaa aidon vuorovaikutuksen syntymistä ja vastapuolen argumenttien ymmärtämistä.”

”Vaihtoehtohoitoja voi kuitenkin olla haastavaa tutkia kulttuurintutkimuksen näkökulmasta, koska aiheeseen liittyy niin paljon ristiriitoja.”

”Kukaan ei halua astua miinakentälle.”

”Vaikka kyseessä ei ole varsinainen tieteellinen tutkimus, nostan myös esiin Tampereen yliopiston Sovittelujournalismi-hankkeen, joka oli käynnissä vuosina 2016–2018. Hankkeessa etsittiin ratkaisuja siihen, miten vaikeita aiheita voisi parhaiten käsitellä journalismissa. Toimittaja Matleena Ylikoski lähti hankkeessa kehittämään vaihtoehtohoitoihin liittyvää journalismia. Hän kirjoitti vaihtoehtohoitoja tutkineen Pia Vuolannon ja sovittelujournalismia tutkineen Mikko Hautakankaan kanssa vaihtoehtohoitoihin liittyvän journalismin vaikeuksista Viheliäs tiede – ja muita vaikeita uutisia -kirjassa (2020). He nostivat esiin, että vaihtoehtohoitoihin liittyvässä journalismissa suurin ongelma on median tapa jakaa aihe kahteen leiriin.

Vastakkainasettelu edesauttaa polarisaatiota, ja saattaa etäännyttää keskustelusta niitä, jotka suhtautuvat aiheeseen maltillisemmin. Ylikoski muistelee, että hänen esihenkilönsä oli joskus todennut, että vastakkainasettelulla ”saadaan juttuun vähän klangia”.  Ylikoski huomauttaa, että toimittajan näkökulmasta vaihtoehtohoidoista on ylipäätään vaikea kirjoittaa, koska haastateltavia asiantuntijoita on hankala löytää. Vuolanto taas nostaa esiin, että tutkijan on riskialtista lähteä mukaan juttuun, koska hänen sanomiansa asioida voidaan ottaa pois kontekstista. Ylikoski ymmärsi vasta hankkeen aikana, kuinka syvälle lääketieteen ja vaihtoehtohoitojen ristiriidat ulottuvat.

Hankkeessa todettiin, että juuri tällaisissa aiheissa toimittajan ja haastateltavien välillä tarvitaan avointa keskustelua heidän rooleistaan ja aiheiden ympärillä olevista jännitteistä. Toimittajan olisi tärkeää avata haastateltaville jutun asiayhteyksiä ja pyrkiä moninäkökulmaisuuteen. Tutkijan puolestaan olisi hyvä kertoa niistä rakenteista, jotka ohjaavat hänen käsityksiään ja tutkimustaan, sillä lukijoilla ei niistä ole välttämättä tietoa. (Katso myös  Miten Yle puhuu täydentävien hoitojen tutkimuksesta? – Liinanblogi )

Roosa Savon gradusta katso myös Vaihtoehtohoidot Helsingin Sanomien verkkojutuissa – Liinanblogi

 

Kaksi gradua 

Putkonen, I. (2021). Vaihtoehtohoitojen kehystäminen mediassa: tapaustutkimus Maria Nordinin Eroon oireista -kurssista. Oulun yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. Haettu 16.5.2021:  http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202102111155.pdf   Vaihtoehtohoitojen kehystäminen mediassa (oulu.fi)

Savo, R (2021). ”Huuhaata, potaskaa ja hölynpölyä” Vaihtoehtohoidot Helsingin Sanomien verkkojutuissa.  Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta.  Pro gradu -tutkielma. Haettu 16.5.2021:  ”Huuhaata, potaskaa ja hölynpölyä”: vaihtoehtohoidot Helsingin Sanomien verkkojutuissa (helsinki.fi)