Fruktoosi on hedelmistä nimensä saanut sokeri. Hedelmien lisäksi sitä on paljon suurempina määrinä sokerissa (50%) ja maissisiirapissa (HFCS, 55%), jota nykyisin käytetään paljon valmisruokien makeuttamiseen. Vuonna 2013 EU antoi fruktoosille suosituimmuusaseman glukoosiin tai sokeriin nähden siten, että sitä on suotavaa lisätä elintarvikkeisiin, kun se korvaa vähintään 30% edellämainituista. Kirjoitin tästä lyhyesti artikkelissa Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 6. Se ilmestyi melkein 10v sitten. Tuon jälkeen fruktoosista on kertynyt paljon lisää tietoa, jonka valossa nykypäivänä EU:kin luultavasti päättäisi toisin. Jos insuliiniresistenssi oli kaikkien elintasosairauksien äiti, niin fruktoosia voi hyvällä syyllä nimittää niiden isoäidiksi!

Paha kolmiyhteys

Fruktoosi yksin ei ole pelkästään paha, mutta saadessaan pari muuta pahantekijää kumppanikseen, siitä kasvaa varsinainen sarjamurhaaja. Näistä kahdesta kanssarikollisesta toinen on kehon / solun sisäinen ominaisuus, joka vahvistaa fruktoosin haitallista vaikutusta ja toinen tulee ulkoisesta lähteestä.

Hypoksia eli hapen puute

Mihin sairauteen hapen puute liittyy oleellisena osana? No, uniapneaanpa tietenkin. Kirjoitin aiheesta artikkelin Uniapnean metabolinen ulottuvuus. Se julkaistiin n. 7v sitten. Artikkelin viitemateriaalina oli Uniapnean ja metabolisen sairauden kaksisuuntainen suhde -niminen katsaus (1), josta pohdin kumpi oli ensin, muna vaiko kana – siis uniapnea, vaiko insuliiniresistenssi? Asia jäi silloin ilman selkeää vastausta ja vasta nyt palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Tuossa katsauksessa ei fruktoosista puhuttu vielä mitään. Se kuitenkin liittyy oleellisena osana uniapnean taudinkuvaan.

Googlen tekoäly tulee tässä avuksi ja sen vastauksista useisiin aihepiirin alueelle tehtyihin kyselyihin esitän tässä muutaman osuvimman lainauksen:

”Uniapnea, erityisesti obstruktiivinen uniapnea (OSA), aiheuttaa kroonista ajoittaista hypoksiaa (alhaisia happitasoja) unen aikana, mikä johtaa merkittäviin aineenvaihdunnan muutoksiin, mukaan lukien kohonneet plasman fruktoositasot ja metabolinen oireyhtymä. Tämä tila liittyy vahvasti ”hyperfruktosemiaan” (korkea veren fruktoosi), jossa voimakkaat yölliset happipitoisuuden laskut korreloivat korkeampaan fruktoosin tuotantoon, prosessiin, jota CPAP-hoito voi lieventää.”

”Keskivaikeaa tai vaikeaa obstruktiivista uniapneaa sairastavilla potilailla on merkittävästi korkeammat plasman fruktoosipitoisuudet verrattuna niihin, joilla ei ole uniapneaa, mikä liittyy fruktoosin ja mannoosin aineenvaihduntaan liittyviin aineenvaihduntareitteihin.”

”Yhteenvetona voidaan todeta, että uniapneaan liittyvä hypoksia lisää solujen fruktoosiriippuvuutta lisäämällä GLUT5-kuljettimien tuotantoa, mikä puolestaan aiheuttaa aineenvaihduntahäiriöitä ja insuliiniresistenssiä.”

Siinä se. Uniapnean yhteys fruktoosiin sai vahvistuksen ja fruktoosi hypoksian kera on se puuttuva linkki uniapnean ja insuliiniresistenssin/metabolisen oireyhtymän välillä. Itse uniapnea aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja muita näihin aineenvaihduntareitteihin liittyviä sairauksia ja nämä metaboliset sairaudet pahentavat uniapneaa. Erityisen paha vaikutus on fruktoosilla ja sen lisääntymisellä uniapnean hengityskatkosten aikaan saamasta hypoksiasta johtuen. Syntyy itseään ruokkiva kierre, noidankehä, jossa hypoksia lisää fruktoosia, joka lisää hypoksiaa, joka lisää fruktoosia… Tarkemmin hypoksiasta ja uniapneasta voi lukea esim. tästä v2023 julkaistusta artikkelista (2), jossa fruktoosi on mainittu 88 ja hypoksia 11 kertaa. CPAP-hoidon lisäksi tai sijasta voi olla hyvä miettiä tässä kirjoituksessa esille tulevia ehdotuksia tämän fruktoosiaineenvaihdunnan ympärillä pyörivän ongelmavyyhdin helpottamiseksi.

Ei riitä, että fruktoosia tulee ruoan mukana (sokerista, HFCS:sta), vaan sitä syntyy elimistön sisälläkin. Prosessi, jossa fruktoosia syntyy, on nimeltään Polyoli-reitti (Polyol pathway).

Tekijöitä, jotka kiihdyttävät fruktoosin endogeenista (sisäsyntyistä) tuotantoa:

hypoksia ja pseudohypoksia
hyperglykemia eli korkea verensokeri
oksidatiivinen ja osmoottinen stressi
tulehdus ja kasvutekijät
erittäin runsassuolainen ruokavalio

Kaikilla ylläolevilla on negatiivinen vaikutus Polyolireitin ensimmäiseen vaiheeseen, aldoosireduktaasiin (Wikipedia).

Syöpä

Uniapnean lisäksi myös syöpä on sairaus, jossa fruktoosi ja hypoksia muokkaavat maaperää sairauden edetessä. Useat syöpäsolutyypit voivat kuluttaa fruktoosia suoraan lisäämällä fruktoosikuljetin GLUT5:n toimintaa. Aikaisemmassa artikkelissani Syöpä rakastaa sokeria oli mainittu vain haimasyöpä ja paksusuolen syöpä, mutta monet muutkin syövät hyödyntävät fruktoosiin yhteydessä olevia metaboliareittejä:

Akuutti myelooinen leukemia (AML): Solut käyttävät fruktoosia, kun glukoosia on niukasti.
Rintasyöpä: Erityisesti kolmoisnegatiivinen rintasyöpä.
Paksusuolensyöpä: HCT116- ja HT29-solulinjat ovat erittäin fruktoosiriippuvaisia.
Gliooma/aivokasvaimet: Pahanlaatuiset glioomasolut ilmentävät GLUT5/KHK:ta.
Munuaissolukarsinooma (Munuainen): GLUT5 edistää fruktoosin voimakasta ottoa energiaksi.
Keuhkoadenokarsinooma: Fruktoosi ruokkii kasvua suoraan GLUT5:n kautta.
Haimasyöpä: Käyttää fruktoosia selviytyäkseen glukoosin puutteesta.
Eturauhassyöpä, glukoosiin perustuvassa PET kuvauksessa se ei edes kunnolla näy, vaan vaatii muunlaisen varjoaineen. Fruktoosi kiihdyttää eturauhassyöpää (3).

Vaikka monet tutkimukset osoittavat suoraa fruktoosin käyttöä, toiset osoittavat, että maksa muuntaa fruktoosin lipideiksi, joita kasvaimet sitten käyttävät.

Ylläolevassa listassa mainitut syövät ovat kiinteitä lukuunottamatta leukemiaa. Kiinteille syöville yhteistä on happivajauksesta kärsivä ydin. Tästä on julkaistu oma Wikipedia artikkelikin (Tumor hypoxia). Viime vuonna julkaistussa tutkimusartikkelissa Fruktoosin metabolia syövässä (4), fruktoosin ja syövän yhteys kuvataan näin:

”Yhteenvetona voidaan todeta, että HIF-1α:n ohjaama hypoksinen fruktoosimetabolia antaa kasvaimille mahdollisuuden kestää hapenpuutetta ohjaamalla glukoosia fruktoosimetaboliaan.”

Artikkelin kuvassa ’Fruktoosin metabolia syövän etenemisessä’ kunkin elimen kohdalla olevat selittävät tekstit on värikoodattu siten, että syöpää edistävät tekijät on ilmaistu punaisella tekstillä ja syöpää rajoittavat tai hillitsevät sinisellä.

Juuri tuo happivajaus tekee syövät persoiksi fruktoosille ja se myös lisää solun pinnalla ilmentyviä GLUT5 kuljettimia, joiden avulla soluun saadaan fruktoosia. Tätä voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää syöpähoidoissa, mutta se ei ole vielä saanut jalansijaa. Memorial Sloan Kettering syöpäkeskus julkaisi v.2020 sivuillaan artikkelin Fruktoosin käyttö voisi olla kohteena leukemian hoidossa (5), joka kertoo leukemian käyttävän fruktoosia, jos on puutetta sen suosimasta glukoosista.

Monet muutkin syövät ovat fruktoosiaddikteja, varsinkin jos on kyseessä erityisen pahanlaatuinen syöpä. Kuva viime vuonna julkaistusta artikkelista Fruktoosimetabolian ottaminen kohteeksi syöpähoidoissa (6) esittää, kuinka 15 tappavimman syövän joukosta peräti 11 hyödyntää fruktoosin metaboliaa:

”Tuloksemme osoittavat, että 15 yleisintä syöpätyyppiä, joilla on korkein MIR, liittyvät pääasiassa fruktoosimetaboliaan (kuva 1). Tämä merkittävä korrelaatio korostaa fruktoosimetabolian kohdentamisen potentiaalista merkitystä lupaavana lähestymistapana erittäin aggressiivisten syöpien hoidossa.”

Artikkelissa on myös taulukko 1, jossa jokaisen 11 syöpätyypin suhde fruktoosiin on eritelty (GLUT5, KHK, ym.). Kappaleesta 1.2 eteenpäin käsitellään sitä, miten fruktoosi vaikuttaa syöville ominaiseen Warburgin efektiin ja miten sitä mahdollisesti voitaisiin käyttää syöpää vastaan (Kuva 3). Mainio artikkeli.

Kaiken ylläolevan valossa ei ollut kovinkaan suuri yllätys, että edellisessä artikkelissani, Syöpähoitojen uusi suunta, esitetyt loislääkkeet purevat syöpään murtamalla sen matalahappisuuteen perustuvan metabolian (allaolevat yhteenvedot on otettu Googlen tekoälyn yhteenvedoista kyselyyn, hypoxia ja lääkkeen nimi):

”Mebendatsoli (MBZ) on FDA:n hyväksymä loislääke, joka toimii tehokkaana syöpälääkkeenä estämällä hypoksian indusoimia tekijöitä (HIF-1α, HIF-2α ja HIF-1β) hypoksisissa olosuhteissa. Se häiritsee kasvaimen sopeutumista vähähappisiin ympäristöihin vähentämällä HIF:n stabiiliutta ja transkriptionaalista aktiivisuutta, edistämällä syöpäsolujen apoptoosia ja rajoittamalla etäpesäkkeiden muodostumista.”

”Fenbendatsoli toimii hypoksisena solujen herkistäjänä ja on selektiivisesti myrkyllinen soluille hypoksisissa olosuhteissa, samoin kuin joissakin syöpäympäristöissä. Se häiritsee syövän aineenvaihduntaa ja mikrotubuluksia, erityisesti vaikeassa hypoksiassa.”

”Tutkimukset osoittavat, että ivermektiini voi vaikuttaa solujen hypoksiavasteisiin vähentämällä HIF-1α-proteiinin tasoja ja estämällä tumalokalisaatiota, mikä voi vähentää hypoksiakohdegeenien ilmentymistä. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että se voi lievittää kasvaimen hypoksiaa estämällä mitokondriaalista hengitystä tai parantamalla veren happisaturaatiota.”

No, tuosta nyt voi jokainen vetää ainakin sen johtopäätöksen, että syöpää sairastaessa – tai miksi ei jo terveenäkin – kannattaa lopettaa kaikkien sokereiden ja HFCS-makeutettujen ruokien syönti. Lisäksi pitää saada polyolireitti tukituksi alentamalla verensokeri niin alas kuin mahdollista. Ketogeeninen ruokavalio auttaa tässä. Niin, ja liikunta pitää hapetuksen kunnossa!

Krooninen munuaissairaus (CKD)

Yllätys, yllätys – kroonisessa munuaissairaudessa toistuvat samat mekanismit kuin syövässäkin. Pari lainausta vuonna 2021 julkaistusta lääketieteellisestä katsauksesta (7):

”Fruktoosin metabolia tuottaa myös tulehduksen biosynteettisiä esiasteita muuttamalla solunsisäisen aineenvaihduntaprofiilin mitokondrioiden oksidatiivisesta fosforylaatiosta (happeen perustuva soluhengitys) glykolyysiin hapen saatavuudesta huolimatta, mikä on samanlaista kuin Warburgin ilmiö syövässä.”

”Munuainen pystyy tuottamaan fruktoosia endogeenisesti selviytyäkseen useista patologisista tiloista. Esimerkiksi iskemia, korkea glukoosi ja korkea osmolaarisuus, jotka kaikki ovat kroonisen munuaissairauden keskeisiä tekijöitä, stimuloivat aldoosireduktaasia ja aktivoivat polyolireitin.”

ja lisäksi pari lainausta Googlen tekoälyn tuottamista yhteenvedoista:

”Hypoksiaa ja fruktoosiaineenvaihduntaa pidetään yhä useammin kriittisinä, toisiinsa liittyvinä tekijöinä kroonisen munuaissairauden (CKD) etenemisessä. Munuaisten hypoksia (alhainen happipitoisuus) toimii signaalina, joka aktivoi endogeenisen fruktoosin tuotannon, mikä puolestaan ruokkii aineenvaihdunnan muutoksia, tulehdusta ja fibroosia, jotka kiihdyttävät munuaisvaurioita.”

”Liiallinen fruktoosin kulutus edistää kroonisen munuaissairauden (CKD) etenemistä ylikuormittamalla munuaisten aineenvaihduntareittejä, mikä aiheuttaa ATP:n ehtymistä, oksidatiivista stressiä ja tulehdusta proksimaalisten tubulusten soluissa. Suuri fruktoosin saanti lisää virtsahapon endogeenistä tuotantoa, joka on keskeinen munuaisvaurion, fibroosin ja metabolisen oireyhtymän välittäjäaine.”

Warburgin efekti, fruktoosin lisääntynyt endogeeninen tuotanto… Sama kaava toistuu eri sairauksissa. Mielenkiintoista! Alkaa näyttää siltä, että fruktoosi todellakin on vielä pahempi kuin insuliiniresistenssi! Tai ainakin yhdessä hypoksian kanssa sitä voi nimittää kaikkien sairauksien isoäidiksi!

Mutta hetkinen! Pahan kolmiyhteyden 3. jäsentä ei ole vielä edes esitelty! Tästä eteenpäin asiat voivat mennä vain pahempaan suuntaan. Sen vuoro tulee kirjoituksen 2. osassa, jossa selvitetään lisäksi fruktoosiin liittyvien mekanismien osuutta ja vaikutuksia sairauksiin, kuten